Kunnallisoikeuden professori epäilee kuntauudistuksen etuja
Kunnallisoikeuden professori Asko Uotin mielestä hallitus on tehnyt kuntauudistustaan ylhäältä ohjatusti ja liikaa talouden ehdoilla. ”Se, että mennään pakon kautta ja määritellään jopa liitoskumppaneita, ei ole itsehallintoperiaatteen mukaista.” Professori kuvattiin Tampereella vähällä käytöllä olevassa ”hukkaputkessa”, joka yhdistää yliopiston uuden ja vanhan rakennuksen. Saara Olkkonen Kuva: Viestilehtien arkistoTAMPERE (MT)
Istuva hallitus on mestari loihtimaan kuntaremonttiin kriteerejä, pykäliä ja sääntöä, joilla koetellaan hyvän maun ja oikeustajun rajoja. Uudistus on kesken, mutta oikeuskansleriakin on jo tarvittu.
Jos kunnallisoikeuden professori Asko Uoti saisi päättää, hallituksen suuressa kuntauudistuksessa otettaisiin nyt pari askelta taakse ja sivulle. Eteenpäin on rynnitty liikaakin.
”Kyllä tämä on ollut koko ajan sellainen möhkäle, josta on koko ajan ollut vaikeaa saada otetta”, Uoti sanoo.
Moitittavaa löytyy monesta kohdasta.
On saneltu ylhäältä: kuntia on ”niin sanotusti” kuultu, mutta ei kunnolla kuunneltu.
Suomalaisille tärkeällä identiteetillä ja kuntarajoilla on pyyhitty pöytää, vaikka pykälät täyttyvätkin ehkä juuri ja juuri itsehallinnon ja asukkaiden päätäntävallan osalta.
Pääosin on kuitenkin sivuutettu perustuslaki ja Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirja.
”Minua on häirinnyt, että kuntakysymykset ja kuntien asema näyttävät olevan politiikan teon välineenä, vaikka niillä on oikeudellisesti vahvempi suoja. Hallinnolliset rajat eivät voi muuttua kovin herkästi, sillä niiden tietty pysyvyys on jo arvo sinänsä”, Uoti sanoo.
”Iso arvovalinta” on hänestä se, että piirretään 70 kunnan kartta ja jaetaan Suomen asukkaat niihin.
”Ainahan niistä löytyy päätökset tekevä enemmistö, mutta reuna-alueet ja lähipalveluperiaate jäisivät aika ongelmalliseen asemaan. Uskon itse enemmän olosuhteiden mukaan muuttuvaan kuntarakenteeseen kuin suunnittelutoimiston työhön.”
Hallitus on myös korostanut liikaa taloutta. Kunta ei ole vain taloudellinen ja palvelujen tuottamisen yksikkö, Uoti huomauttaa.
Kuntaliitoksissa pitäisi panostaa vapaaehtoisuuteen ja välttää keppiä.
”On perustuslain vastaista kehittää valtionosuusjärjestelmä sellaiseksi, että se johtaa pakkoliitoksiin. Pääpainon pitäisi olla porkkanoissa.”
Valtionosuuksia pitäisi myös käyttää enemmän siihen, mihin ne on myönnetty.
Vapaaehtoisuuden ohella Uoti painottaa vaikuttamisen tärkeyttä. Hän onkin kehitellyt kollegojensa kanssa mallia, jossa kunta toimii kahdella tasolla: aluekuntana ja peruskuntana.
Aluekunta päättäisi isoista linjoista, mutta peruskunnat päättäisivät omista lähipalveluistaan ja niillä olisi myös verotusoikeus.
Malli toimii osittain jo nyt Rovaniemen kylissä, mutta tarve olisi laajempaa. Kuntia on nimittäin kolmisensataa, mutta ainakin 750 taajamassa ollaan huolissaan lähipalveluista.
Mutta mitä kuntauudistuksessa pitäisi tutkijan mielestä juuri nyt tehdä?
Tärkein olisi Uotin mielestä pitänyt tehdä kymmenen vuotta sitten: koota perinteinen parlamentaarinen komitea uudistusta tekemään. Nyt on sen sijaan hukattu hallituskausi toisensa perään ilman tuloksia.
Parasta olisi edetä vähemmällä pakolla ja tärkeimmät asiat edellä. Sosiaali- ja terveydenhoidon (sote) erityistaso ja erikoissairaanhoito pitää remontoida, mutta pelkän soten ei kuulu määrittää kuntarakennetta, Uoti painottaa.
”Se ei ole perusteltua kunnallisen itsehallinnon eikä terveydenhuollon kokonaisuuden kannalta.”
Perusterveydenhoito pitäisikin Uotin mielestä jättää kuntien tai kuntayhtymien vastuulle. Perusterveydenhoidon irrottaminen kunnan muusta toiminnasta voi näet nostaa raja-aitoja esimerkiksi suhteessa liikuntatoimeen. Kuntalaisen terveys kärsii.
Esimerkiksi Tanskan mallia on kehuttu nopeasta lääkäriin pääsystä, mutta sen suuri ongelma on ennaltaehkäisyn, sosiaalitoimen ja kuntoutuksen jääminen irralliseksi.
”Meillä ongelmat korostuisivat. Jos rakenteet ovat kovin isot, on vaikea nähdä, miten lähipalvelun periaate toteutuu ja hoidon saatavuus paranisi.”
Kauempana asuvien kuntalaisten lähipalveluiden luvataan säilyvän, mutta Uoti ei täysin usko siihen.
”Esimerkiksi paljon puhutun terveysbussin kehittäminen on vasta alkutekijöissään.”
Soten yhdistäminen kuntauudistukseen on Uotin mielestä ongelma myös siksi, että vaaleilla valitut valtuustot eivät enää päättäisikään palveluista paikallisista oloista käsin.
Uoti suhtautuu myös epäillen hallituksen vastuukuntamalliin, joka keskittäisi valtaa yhdelle kunnalle. Malli sopii hänestä palo- ja pelastustoimeen, mutta ei varsinaiseen ihmisten hoitoon.
Myös alueellinen kansanäänestys kuntaliitoksesta on Uotin mukaan juuri niin hyväksyttävä kuin siitä halutaan tehdä: jos äänet lasketaan kunnittain, painotetaan kuntien itsehallinnon näkökulmaa. Jos samaan uurnaan kipataan kaikki äänet, vahvimmat voittavat.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
