Perunat maahan vanhan ajan tyyliin
IKAALINEN (MT)
Kustaanpäivänä istutettiin perunat, koska sen jälkeen ei enää pitäisi hallan tulla, tiesi vanha kansa.
Ikivanhaa neuvoa noudatettiin viime viikolla Koveron perinnetilalla Seitsemisen kansallispuistossa Ikaalisissa. Metsähallituksen ylläpitämän Seitsemisen luontokeskuksen järjestämissä istutustalkoissa ahersi viisikymmenpäinen joukko paikallisia eläkeläisiä.
Perunat laitettiin multiin perinteisiä työkaluja käyttäen käsipelillä. Menneiden aikojen tunnelmaa luotiin myös vaatetuksella ja haitarin säestyksellä laulaneella Korsukuorolla.
”Vähän pääsin tunnelmaan. Luulen kuitenkin, että muistoissa on paljon ajan kultaamaa patinaa”, istutuksiin osallistunut parkanolainen Eikka Westerlund tuumi.
”Ei tämä kevyttä puuhaa ole. Auraa on raskasta vetää, koska se kiertää helposti, eikä vaosta silloin tule suora.”
Parkanolaiselle Kaarina Leponiemelle perunoiden istutus on tuttua puuhaa lapsuudesta. Edellisestä kerrasta on kuitenkin aikaa jo nelisenkymmentä vuotta.
”Lapsena kävin naapurissa istuttamassa perunaa, kun pyydettiin. Kun olin lapsi, koulusta annettiin syksyisin perunankaivuloma sitä varten, että lapset pääsivät nostamaan perunaa.”
Vaikka itse työ on tuttua, joitakin eroja Leponiemi keksii nykypäivän ja vuosikymmenten takaisten toimien välille.
”Nykyään on kumikäsineet, ei ollut ennen. Syljimme käsiimme, koska kuivat perunat tuntuivat ilkeiltä.”
Vielä nykyäänkin Leponiemen perheessä kasvatetaan perunoita omassa maassa.
”Mieheni hoitaa sen homman. Tänäkin keväänä on laitettu perunat maahan, ja ne ovat jo taimella.”
Myös Westerlund on ollut perunamaalla lapsuudessaan, vaikka omaa peltoa ei hänellä ole koskaan ollut. Enää oman perunamaan perustaminen ei ole edes suunnitelmissa.
”Selkä ei kestä perunan viljelyä. Edellisestä kerrasta perunamaalla on ehtinyt kulua kymmenisen vuotta.”
Vaikka sekä Leponiemellä että Westerlundilla oli vierähtänyt tovi viime käynnistä perunamaalla, työkalujen käyttö muistui mieleen vaivatta.
”Välineet eivät ole muuttuneet miksikään vuosien aikana. Vain muovia on tullut varsiin”, Westerlund pohdiskelee.
Koveron perinnetilan istutettiin vanhoja perinneperunalajikkeita. Kasvamaan laitettiin ainakin Koijaria ja Hätäläistä.
”Talkoot ovat osa Metsähallituksen luontopalveluiden Luonnonhoito-Life-hanketta, jossa hoidetaan uhanalaista luontoa. Tästä syystä istutimme vanhoja suomalaisia lajikkeita”, tapahtuman järjestelyihin osallistunut Seitsemisen luontokeskuksen asiakasneuvoja Minna Kyrönviita kertoo.
”Metsähallituksella on Senior Ranger -toimintaa, jonka tarkoitus on siirtää nuoremmille oppia perinteisistä työtavoista. Nämä talkoot ovat juuri sitä.”
Paikalle saapuneet eläkeläiset olivat riuskaa työväkeä, sillä perunat olivat maassa puolessa tunnissa.
”Töiden lomassa moni rupesi muistelemaan menneitä. Tämä ympäristö ja paikka varmasti innoittavat kertomaan tarinoita”, Kyrönviita pohtii.
”Tunnelma oli iloinen, ja talkoot saivat tavattoman innostuneen vastaanoton eläkeläisiltä. Toivottavasti tästä voidaan tehdä jokavuotinen perinne.”
Syntyi perinnettä tai ei, se ainakin on varmaa, että Tyynen päivänä 18. syyskuuta pidetään perunannostotalkoot.
”Puhetta on ollut, että tullaan noukkimaan pois se, mitä on istutettu”, Westerlund paljastaa hymyillen.
ANNIINA KESO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
