Kaupan maineen itsemurha
Pohjois-Savossa kihisee. Säyneisen Salen lakkauttamisessa ei ole kysymys vain yhden maaseutumyymälän kohtalosta. Peeässän johto ei ilmeisesti ymmärrä, että päätöksen imagohaitta Peeässälle on suurempi kuin mahdollinen rahallinen säästö.
Elämme 2010-lukua, jolloin kaikissa yhteiskunnan toiminnoissa arvostetaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Peeässän salamyhkäinen ja ylimielinen toimintatapa tuo mieleen Neuvostoliiton tai muun menneisyyteen kuuluvan ja omaan mahdottomuuteensa romahtaneen järjestelmän.
Peeässän hallintoneuvoston säyneisläinen jäsen sai kuulla Salen lakkauttamispäätöksestä täytenä yllätyksenä, kun Peeässän hallitus oli jo nuijaansa kopauttanut. Hän ei ollut aiemmin saanut tietoa siitä, että myymälä olisi kannattamaton tai että sen kohtalo olisi vaakalaudalla.
Tällainen menettely on osuustoiminnan periaatteita ja osuuskaupan luottamushenkilöitä halventavaa.
Nettisivuillaan Peeässä ilmoittaa arvoikseen ”avoimen ja vuorovaikutteisen yhteistyön” asiakasomistajien kanssa. Sanat tuntuvat todella tyhjiltä ja irvokkailta.
Nykyisten kuluttajien ratkaisuissa painavat koko ajan yhä enemmän arvot ja eettiset asiat.
Esimerkiksi monet bussiryhmät ovat halunneet käydä ruokailemassa pienessä perheyrityksessämme, jossa tarjotaan lähiruokaa ja paikallisia tuotteita. ”Mieluummin täällä kuin ABC:llä, jossa paikallisuus ei näy mitenkään”, asiakkaat ovat sanoneet. Pienempiä toimijoita syövä ketju ei saa peukkua pystyyn.
Säyneisläisten vastaiskuja maaseudun hiljenemiselle ja palveluiden vähenemiselle ovat viime vuosina olleet muun muassa iltatorit, mainio kesäteatteri, tasokkaat kirkkokonsertit, laadukkaat kotiseutujulkaisut sekä nuorisoseuran talon kunnostaminen.
Myymälän lakkauttaminen tältä sympaattiselta kylältä, jossa on myös paljon kesäasukkaita, vaikuttaa suoraan varsin monien ostokäyttäytymiseen.
Myötätunto Säyneistä kohtaan ja mielenosoituksen halu Peeässää kohtaan aiheuttavat sen, että ostoksille ei enää mennä S-Markettiin eikä Prismaan eikä ABC:ltä tankata. Jo monilla vihreä kortti on vaihtunut muunväriseen.
Boikottiin liittyvät useat muutkin kuin säyneisläiset. Ilmiön on aiheuttanut Peeässä, joka teki maineensa itsemurhan.
Osuustoiminnalla on hieno ja arvokas historia. Osuuskaupat, -kassat ja -meijerit olivat mukana rakentamassa Suomi-nimisestä kehitysmaasta suurta menestystarinaa. Arvostan esimerkiksi ukkiani Lauri Kettusta (1893–1976) Säyneisen osuustoiminnan yhtenä puuhamiehenä ja luottamushenkilönä.
Mitenkähän Lauri-ukki kommentoisi Peeässän kylmän bisneshenkistä tyyliä?
Luulisin, että jotenkin näin: ”No voe täätinen! Jo on ilimanen kumma! Tämmönen peli ee vetele. Kaappa on vaehettava, hörymätä!”
Minna Kettunen
Lapinlahti
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
