Korventava kuumuus, maastopalot ja rankkasateet kurittavat nyt maapalloa – "Mikä 30 vuotta sitten oli hyvin kuuma kesä, alkaa nyt olla normaali"

Samanlainen meteorologinen tilanne ei olisi vielä 50 vuotta sitten aiheuttanut yhtä kuumaa säätä kuin Etelä-Euroopassa nyt koetaan, sanoo tutkimusprofessori Hannele Korhonen.  Kuva: LEHTIKUVA / AFP

Äärimmäinen kuumuus ja muut sään ääri-ilmiöt ovat kurittaneet ihmisiä ja luontoa ympäri maapalloa viime päivinä ja viikkoina.

Mittari on noussut 40–50 celsiusasteen paikkeille niin Euroopassa, Pohjois-Amerikassa kuin Aasiassa.

Etelä-Koreassa rankkasateiden aiheuttamissa tulvissa ja maanvyöryissä on kuollut kymmeniä ihmisiä. Kiinassa ja Vietnamissa neljännesmiljoona ihmistä on evakuoitu maanantaina maihin iskeneen taifuuni Talimin tieltä.

Ketään tuskin yllättää, kun Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori ja ilmastontutkimusohjelman johtaja Hannele Korhonen kertoo, että kuumuusjaksojen ja entistä korkeampien äärilämpötilojen taustalla on ilmastonmuutos.

"Ilmakehässä on entistä enemmän energiaa sen takia, että kasvihuonekaasupitoisuudet koko ajan kasvavat.”

Korhonen ottaa esimerkiksi Etelä-Euroopan, jossa lämmön on ennakoitu nousevan alkuviikosta Italian Sisiliassa ja Sardiniassa jopa 48 asteeseen, Euroopan mittaushistorian ennätyksen (48,8) tuntumaan.

"Jos meillä olisi 50 vuotta sitten ollut täsmälleen samanlainen meteorologinen tilanne, silloinkin Etelä-Euroopassa olisi ollut hyvin hyvin lämmintä. Nyt, kun ilmastonmuutoksen takia energiamäärä ilmakehässä on lisääntynyt, voidaan sanoa hyvinkin varmasti, että tämä vastaava ilmiö on tänä päivänä kuumempi kuin se olisi ollut 50 vuotta sitten.”

Rankkasateiden kohdalla vuosien välistä vaihtelua on Korhosen mukaan paljon, eikä ilmastonmuutoksen roolia yksittäisissä sateissa voi tietää ilman tieteellistä analyysiä. Sateiden lisääntyminen ylipäätään liittyy kuitenkin sekin ilmastonmuutokseen.

"Ilmastonmuutos lisää veden määrää ilmakehässä, kasvattaa sademääriä ja lisää rankkasateita.”

Viime aikojen lämpöaaltojen yhteydessä on nostettu esiin myös El Nino -ilmiö, jonka aikana meren pintavesi lämpenee Tyynenmeren keski- ja itäosissa. El Nino ilmenee 2–7 vuoden välein.

Korhonen kertoo El Ninon vaikuttavan nimenomaan globaaliin keskimääräiseen lämpötilaan sekä säätilaan Tyynenmeren ympäristössä.

Viime kuu oli mittaushistorian lämpimin kesäkuu, ja heinäkuun alussa kaikkien aikojen lämpimimmän päivän ennätys rikkoutui useampaan kertaan. Yhdysvaltalaisten meteorologien mukaan maailman keskilämpötila ylitti tuolloin ensimmäisen kerran 17 celsiusastetta.

"Siinä voidaan ajatella, että El Ninolla on varmasti ollut jonkinnäköinen vaikutus. Olkoonkin, että El Nino on vasta alkamassa, ja sen vaikutus on yleensä toisena vuotena suurimmillaan. Arvioisin kyllä itse, että tähän kyseiseen (mittaushistorian lämpimimmän päivän) ennätykseen ilmastonmuutoksen vaikutus on selvästi merkittävämpi”, Korhonen sanoo.

Esimerkiksi Etelä-Euroopan ja Yhdysvaltojen tämän hetken kuumuuden kohdalla ei ole Korhosen mukaan selvää signaalia siitä, että El Ninolla olisi asiaan vaikutusta.

Eurooppaa parhaillaan kärventävä lämpöaalto on peräisin Pohjois-Afrikasta ja jatkuu todennäköisesti elokuulle asti, kertoo Maailman ilmatieteen järjestö. Esimerkiksi osissa Italiaa äärimmäinen lämpö voi jatkua vielä kymmenen päivää, kertoo BBC.

Pohjois-Amerikan lounaisosissa erittäin vaarallisen lämpöaallon ennustetaan jatkuvan pitkälle ensi viikkoon.

Kuumuus rasittaa ihmiskehossa esimerkiksi verenkierto- ja hengityselimistöämme, ja hikoilu poistaa nestettä kehosta.

"Kun mennään hyvin kuumiin lämpötiloihin, 40–50 asteeseen, nestevajauksen, lämpöuupumuksen tai jopa lämpöhalvauksen riski kasvaa. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat vanhukset ja kroonisesti sairaat”, Korhonen sanoo.

Vastikään Nature Medicine -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan viime kesän helteet aiheuttivat Euroopassa yli 60 000 kuumuuteen liittyvää kuolemaa.

Luonnossa kuumuudella on seurauksia sekä maalla että merellä. Kuumat ja kuivat olot ovat näkyneet kuluvan kuun aikana maastopaloina muun muassa Kanadassa, Espanjan Kanariansaarilla sekä Kreikassa.

"Kuumuus itsessään voi olla tappavaa vaikkapa monille meren eliöille. Lämpötila vaikuttaa myös siihen, paljonko vaikkapa happea on merivedessä”, Korhonen sanoo.

Äärimmäisiä sääilmiöitä tuntuu nyt olevan poikkeuksellisen paljon. Mutta onko tilanne oikeastaan enää poikkeuksellinen?

Toki esimerkiksi ennätyslämpötilat ovat aina siinä mielessä poikkeuksellisia, että yhtä lämmintä ei ole ollut koskaan ennen, Korhonen sanoo. Normaalin määritelmä kuitenkin muuttuu sitä mukaa, kun lämpötilat nousevat ja helleaallot kuumenevat ja pitenevät.

"Se, mikä vaikkapa 30 vuotta sitten on ollut normaali kesä, saattaakin nykyään olla vähän vilakampi kesä. Ja mikä 30 vuotta sitten oli hyvin kuuma kesä, alkaa olla nyt normaali kesä”, Korhonen kuvailee.

Kuristavien helteiden iskiessä kuulee välillä synkkää vitsailua siitä, että kuluva kesä on kuitenkin loppuelämämme viilein. Heitossa on totuuden siemen, vaikka aivan näin yksioikoinen asia ei olekaan, Korhonen sanoo.

"Suomen leveysasteilla meillä on aika paljon vuosien välistä vaihtelua. Ei ilmastonmuutos sitä tarkoita, että joka ikinen vuosi olisi entistä kuumempi. Mutta kyllä keskimäärin kesät kuumenevat, ja myös meillä helleaallot lisääntyvät, kuumenevat ja pitenevät.”

Korhonen toivookin ihmisten ymmärtävän, että vaikka ennätykset eivät joka vuosi paukkuisikaan, se ei tarkoita, ettei ilmastonmuutos etenisi.

"Ennätysten taustalla lämpötilat nousevat, vedenkierrossa eli sateisuudessa tapahtuu muutoksia, jäätiköt sulavat ja näin poispäin. Koko ajan ilmastonmuutos ja sen vakavat seuraukset etenevät, ja asialle pitäisi tietysti tehdä vielä nopeammin jotain kuin mitä olemme ihmiskuntana onnistuneet tekemään.”