Vuoden kotitalousopettaja:Kiisselin tekeminen voi olla iso juttu
Jaana Kankaanpää 7B-luokan Ville Väiken ja Miki Hakalan yhteistyö sujuu. Kotitaloustunnit ovat valmistautumista elämää varten. Kuva: Viestilehtien arkisto”Mistä ne tiesivät, että sä olet paras?”
Oppilaiden ensireaktio Kotitalousopettajien liiton myöntämään tunnustukseen lämmittää vuoden 2011 kotitalousopettajan mieltä.
Tyryn koululla Valkeakoskella 12 vuotta työskennellyt Aila Vuorikoski tietää, että murrosikäisiltä saa välitöntä palautetta. Sitä hän pyrkii itsekin antamaan.
”Positiivisen palautteen pitää tulla heti”, Vuorikoski korostaa.
Nuoret elävät nykyhetkessä. Kun aikuisuus tuntuu häämöttävän valovuosien päässä, tulevaa vastuuta omasta kodista ei ajatella. Oppimismotivaation on löydyttävä lähempää.
”Seiskaluokkalaisille ei voi sanoa, että sitten kun olet vanhempi. He elävät tätä päivää, joten kaikki opetus pitää saada sidottua nuorten omaan elämään tässä ja nyt.”
Oppilaalle, jolle teoria on yhtä tuskaa, voi kotitalous olla ainoa aine, jossa pääsee loistamaan.
”Joskus tulee eteen oppilaita, jotka tuntuvat olevan jo ihan lyötyjä”, Vuorikoski pahoittelee.
Pienetkin onnistumisen elämykset ruokkivat kuitenkin itsetuntoa.
”Pelkästään kiisselin ja teeleivän tekeminen voi olla jollekin iso juttu.”
Nuorison uusavuttomuutta on kauhisteltu pitkään. Ilmiö näkyy myös kotitaloustunneilla.
”Oppilaat eivät ole niin tottuneita tekemään töitä, kun tulevat tänne. Ennen oli selvää, että jokainen osaa pyyhkiä pöydän, lakaista, kuoria perunan ja raastaa porkkanan”, Vuorikoski vertaa.
”Nyt täytyy muistaa nekin asiat erikseen opettaa.”
Vika ei ole nuorten, sillä Vuorikosken mukaan he ovat yleensä innokkaita tekemään ja oppimaan. Sen sijaan vanhemmilla voisi olla peiliin katsomisen paikka.
”Kotona voisi vaatia enemmän. Kyllä seiskaluokkalainenkin osaa jo aika paljon.”
Kaikissa kodeissa lasten ei anneta edes koskea kotitöihin, vaikka halua olisi. Se jos mikä tappaa innon.
”Vanhempienkin täytyisi sietää sitä, ettei lopputulos ole aina niin täydellinen ja että sotkua voi tulla.”
Vuorikoski muistuttaa samaan hengenvetoon, että useimmilla nykynuorilla on omia velvollisuuksia perheessä.
”Monilla on sellaisia töitä, joita kuuluu tehdä viikottain tai päivittäin ja joista saa viikko- tai kuukausirahaa. Ei ole lainkaan ihmeellistä, että jotkut pojat hoitavat kodin pyykit.”
Kotitalous ei ole pelkkää ruuanlaittoa ja kodinhoitoa, vaan kuluttajatieto ja ympäristövalistus ovat tänä päivänä yhä tärkeämpiä.
Tyryn kotitaloustunneilla käytetään kotimaisia tuotteita mahdollisimman paljon.
”Esimerkiksi tukusta tavaraa tilattaessa varmistetaan, että marjat ovat kotimaisia. Meillä oppilaat käyvät kaupassa. Yleensä hekin osaavat valita itse kotimaisen vaihtoehdon, vaikka sitä ei aina kirjoiteta erikseen kauppalappuun.”
Myös lähiruuan ajatus tulee tutuksi tunneilla. Vaikka Valkeakoski on kasvava kaupunki, alkutuotanto ei ole vielä vierasta nuorille.
”Oppilaat tietävät, että meidän naapurista tulevat perunat ja tuolla talossa on lehmiä.”
Kaikki eivät silti arvosta kotitalouden kaltaista taitoainetta. Joillakin voi olla vanhemmilta periytynyt asenne, että kaiken voi aina ostaa valmiina kaupasta.
”Kasvatamme kuitenkin tulevaisuuden työntekijöitä ja yhteiskunnan jäseniä”, vuoden kotitalousopettaja muistuttaa.
”Mielestäni on kaikkein tärkeintä, että opettelemme toimimaan yhdessä.”
HENNA VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
