vierasyliö Euroopan omistajat – Made in Germany

Euroopassa ei tapahdu mitään ilman Saksaa. Niin hyvässä kuin pahassa saksalaiset näyttävät nyt omistavan Euroopan.

Saksasta on tullut Euroopan Kiina. He päättävät moraalisina toripoliiseina millaista talouskäyttäytymistä voidaan sietää ja millaista ei. Saksalaiset eivät kuitenkaan ole eurooppalaisia, vaan germaaneja, joiden geeneissä on kollektiivisen muistin jäänteenä säästämisen välttämättömyys. Mitä nopeammin muuttuvassa maailmassa eletään, sitä tärkeämpää on vahva kansallinen identiteetti.

Saksassa patriotismi on kuitenkin tabu ja on poliittisesti epäkorrektia sanoa: ”Olen ylpeä siitä, että olen saksalainen”.

Saksan hallitus antoi aikoinaan rahaa Euroopan Unionille, jotta tämä voisi antaa rahaa Irlannin hallitukselle, jotta Irlannin hallitus voisi antaa rahaa Irlannin pankeille, jotta irlantilaiset pankit voisivat maksaa lainansa takaisin saksalaisille pankeille. Se on biljarditaloudenpitoa, jota oppisuuntana kutsutaan sekoilutaloudeksi.

Virallisesti saksalaisten mielestä kreikkalaiset ovat tällä planeetalla ainoa kansa, joilta voi kaikista vähiten odottaa, että he maksaisivat velkansa. Muiden eläessä velkarahalla saksalaiset ovat suunnanneet voimavaransa tutkimukseen, tuotekehitykseen ja leikanneet kustannuksia. Keskiluokkaisen saksalaisen työntekijän tulot eivät ole nousseet viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Talous ei ole vain ahneutta, se on toimintaa.

Baden-Württembergin pääkaupungista Stuttgartista löytyy kolme saksalaista ilmiötä, joista voi olla kateellinen. Siellä on ylivoimasta autonvalmistusta, siellä on vahvoja perheyrityksiä ja Saksan suurimmat joulumarkkinat. Itsevarma ja menestynyt kansa herättää aina kateutta – mutta myös raivoa.

Kuluva vuosi on ollut Audille (Neckarsulmissa 14 167 työntekijää), Daimlerille (17 000 työntekijää tuotannossa ja hallinnossa ) ja Porschelle ennätyksellisen hyvä. Ne kaikki investoivat rennolla otteella satoja miljoonia euroja kehitystyöhön ja palkkaavat uusia työntekijöitä.

Yhtiöt ilmoittavat yksimielisinä, että kriisin merkkejä ei ole tällä hetkellä näköpiirissä. Tosin tänä vuonna tulee tupaan lievää vastatuulta.

Daimler investoi viime vuonna perustuotantonsa modernisointiin 670 miljoonaa euroa ja synnyttänyt 600 uutta työpaikkaa. Kokonaisinvestoinnit Stuttgart-Untertürkheimim tehtailla tulevat olemaan 1,7 miljardia euroa kuluvan vuoden loppuun mennessä. Thomas Weberin johtama kehitys- ja tutkimusyksikkö Sindelfingenissä on maailmalaajuisesti investoinut tulevaisuuteen vuonna 2010 uskomattomat 4,8 miljardia euroa ja viime vuonna yli 5 miljardia euroa.

Takaisku tosirikkaille on se, että Mercedes lopettaa autopioneeri August Wilhelm Maybach´lta nimensä saaneen luksusauton valmistuksen ja tuo markkinoille kuusi uutta S-luokan mallia. Daimler ymmärsi ajoissa erota Cryslerista ja palasi Gottlieb Daimlerin ja Carl Benzin 1886 perustamille juurilleen.

Rüsselheimerilainen Opel on naimisissa GM:n kanssa ja sen tulevaisuutta uhkaavat saneeraus, myynti tai konkurssi. Miljardiluokan eläkevastuut haittaavat ostohalukkuutta.

Autoteollisuudessa kehitetään polttomoottorille vaihtoehtoisia voimanlähteitä. Kilpaillaan kehittämällä yhä nopeammissa sykleissä uusia malleja, joita on pystyttävä riittävästi testaamaan ennen niiden markkinointia ja myyntiä.

Ympärivuotisen talvitestauksen ovenrakoon on yrittänyt työntyä kajaanilainen osaaminen apunaan stuttgartilainen korkean teknologian siirtoverkosto Steibeis Stiftung (Steinbeis Transferzentrum, Fahrzeugtechnik). Pohjoiset kilpailijat ovat Ruotsin Arjeplog ja Suomen Lappi. Samanaikaisesti sekä Audi että Mercedes suunnittelevat uusia testaus- ja esittelyratoja myös Saksaan.

Perheyritykset ovat olleet saksalaisen yrittämisen selkäranka. Ne eivät ole tehneet älypuhelimia tai iPadeja, vaan perusinsinöörituotteita. Menestyksen salaisuus ei ole ollut omaperäisyys, vaan perinteinen osaaminen ja luotettavuus. Tuotekehitystä ei ole unohdettu ja Saksan vienti kasvoi 18,5 prosenttia toissa vuonna.

Saksa on kilpailukykyisempi kuin koskaan aikaisemmin. Stuttgartin läheisyydessä toimiva perheyritys Stihl ei ole enää pieni ja se myy 86 prosenttia tuotteistaan ulkomaille. Pitkälle kehitetyt tuotteet eivät ole alennustavaraa, vaan oikeasti kalliita. Halpa ei toimi, halpa menee rikki, halpa on halpaa eikä takuu ole voimassa.

Saksalaisessa laadussa ei ole kysymys velvollisuudesta muiden edessä, vaan velvollisuudesta itseään kohtaan. Ollaan valmiita maksamaan siitä, että tuotteessa on Made in Germany –leima. Edellisen laman aikana Stihl ei irtisanonut tai lomauttanut, vaan antoi kaikille työntekijöilleen vakuuden työllistymisestä vähintään vuoteen 2015 saakka.

Tämä todistakoon, että oikea tapa toteuttaa päätös ei auta, jos päätös on väärä. Eikä vääriä toimenpiteitä pidä tehdä oikein.

Stuttgartin Weihnachtsmarkt on Saksan suurin. Siellä 282 pienyrittäjää rahastaa 3,5 miljoonaa kävijää, jotka jättivät kaupunkiin vähintäänkin 200 miljoonaa euroa. Monet kauppiaista saavat suurimman osan vuosiansiostaan neliviikkoisen aikana.

Joulumarkkinoiden mittakaavan nerous tarkoittaa, että pieni on suurta. Kainuulainen Kalevala Spirit on mukana Finnisches Weihnachtsdorfillaan – kauppapaikka Karlsplazt oli tosin ”nurkan takana”. Tänä vuonna tämä nurkantaus menee remonttiin ja mitä suurin todennäköisyys tulee olemaan uuden kauppapaikan löytämisen vaikeus. Paikalliset kauppiaat osaavat varjella reviirejään.

Omaperäistä saksalaista huumoria on se, että Frankfurtissa Commerzbankin konttorin ylimmässä, 53. kerroksessa, on vain yksi huone: miesten WC. Siellä on mukava lorotella suoraan ikään kuin alempana olevan Deutsche Bankin päälle.

ERKKI VÄHÄMAA

Kirjoittaja on arkkitehti ja Pellervon valtuuskunnan emerituspuheenjohtaja.

Perheyritykset ovat olleet saksalaisen yrittämisen selkäranka.

Avaa artikkelin PDF