Luonnollinen eläinsuhde?

Moni vetoaa “luonnollisuuteen” oikeuttaessaan eläintuotteiden käyttöä. Onhan luonnollista, että ihmiset syövät muita eläimiä! Vai onko?

”Luonnollisuutta” käytetään usein keinona oikeuttaa omaa maailmankuvaa. Esimerkiksi häikäilemätön sijoittaja voi julistaa, että itsekkyys ja ahneus ovat luonnollisia asioita. Tällöin omia arvoja heijastetaan muuhun luontoon. Mikä sitten olisi objektiivisempi määritelmä ”luonnollisuudelle”? Itse ajattelen, että luonnollista on se, mikä pitkällä aikajänteellä edesauttaa populaation tai lajin selviytymistä suhteessa omaan ympäristöönsä. Jos jokin olento tekee asioita, jotka johtavat sen tai sen ympäristön tuhoon, eivät nuo asiat ole ”luonnollisia”.

Eläintuotanto nykyisessä, teollisessa mittakaavassa aiheuttaa ympäristötuhoa. Se on nimetty yhdeksi merkittävimmäksi ilmastonmuutoksen aiheuttajaksi. Siihen liittyy myös resurssien, kuten veden ja maapinta-alan, ylikäyttöä. Kaikki tämä nopeuttaa lajikatoa ja nakertaa myös ihmisen itsensä selviytymismahdollisuuksia. Kuumaksi, resursseiltaan köyhäksi keitaaksi muuttuvalla planeetalla ei ihmisellä ole tulevaisuutta.

Nykyihminen syö eläintuotteita huomattavasti enemmän kuin aiemmat sukupolvet. Jopa metsästäjä-keräilijät söivät uusimman tiedon mukaan lihaa vähemmän kuin on luultu. Eläintuotteiden kulutus on kasvanut viimeisen sadan vuoden aikana räjähdysmäisesti, ja sen seurauksena kärsii niin ihmisen oma terveys kuin luontokin. Erityisen paljon haittaa aiheutuu eläimille, jotka joutuvat usein elämään ahtaissa, lajiominaiset tarpeet sivuuttavissa olosuhteissa.

Luonnollisuuden näkökulmasta eläintuotteita tulisikin syödä nykyistä reilusti vähemmän tai luopua niistä kokonaan. Tämä ei tarkoita maaseutuelinkeinojen loppua, sillä myös vilja ja kasvikunnan tuotteet tulevat toki maaseudulta. Uudenlaiset, ympäristön kannalta kestävät proteiinilähteet ovat tulevaisuutta, ja niiden kehittämiseen kannattaisi myös kotimaisen ruoantuotannon satsata enemmän. Vähemmän eläintuotteita syövä tai täysin kasviravinnolla elävä on hänkin edelleen kuluttaja, joka tukee maaseutuelinkeinojen olemassaoloa.

Ihmisen menestystarina liittyy moraalisen harkinnan mahdollistamaan avunantoon ja yhteistyöhön. Muiden moraalinen huomiointi edesauttaakin selviytymistä. Sen ulottaminen koskemaan muuta luontoa ja eläimiä olisi selviytymisen kannalta erityisen tärkeää. Kun tuemme myös muiden lajien kukoistusta, on kaikilla paremmin – luonnolla, eläimillä ja ihmisellä itsellään.

Elisa Aaltola on eläin- ja ympäristökysymyksiin keskittynyt filosofi, dosentti ja tutkija Turun yliopistossa.

"Luonnollista on se, mikä pitkällä aikajänteellä edesauttaa populaation selviytymistä omassa ympäristössään."