Maanteiden puupaalurakenteet lahoavat kiihtyvällä tahdilla, varoittaa Uudenmaan elykeskus

Paalulaatta on liian kapea pientareiltaan painuneella maantiellä 148 Flymossenin suon kohdalla. Kuva: Pirita Ahokas

Suuri määrä puupaalurakenteista teiden alla on tullut käyttöikänsä päähän. Uudenmaan ely-keskus tiedottaa, että erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla käytetyt puupaaluhatturakenteet ovat osoittautuneet ongelmallisiksi.

"Jatkossa puupaalujen lahoamisvauriot yleistyvät kiihtyvään tahtiin", varoittaa ely-keskus.

Korjausvelkaa on siltojen ja päällysteiden lisäksi myös näkymättömissä tiepenkereen alla.

Uudenmaan ely-keskuksen alueella on maanteiden alla olevia, vaurioituneita puupaalukohteita noin 60. Kaiken kaikkiaan painumakohteita on seurannassa yli 200. Kiireellistä korjausta kaipaavia kohteita on 11, joista vain kaksi voidaan korjata nykyisellä rahoituksella.

Useissa puupaalukohteissa tiehen syntyy toistuvasti teräviä, liikenneturvallisuudelle haitallisia painumia. Joitakin kohteita oikaistaan vuosittain päällysteellä.

Projektipäällikkö Kirsi Pätsin mukaan asfalttia ei kuitenkaan voida lisätä loputtomasti. Kiireellisimmissä kohteissa tie on vaarassa vaurioitua äkillisesti liikennöintikelvottomaksi.

”Uudenmaan ennätys taitaa olla eräästä korjauskohteesta löytynyt 1,6 metrin paksuinen asfalttikerros”, Pätsi kertoo.

“Paalutetun rakenteen painuminen on aina merkki rakenteen vakavasta vauriosta. Esimerkiksi Tuusulanväylällä Vantaanjoen siltojen tulopenkereet painuvat noin sentin vuosivauhtia. Painumista ei paalutetulla penkereellä saisi tapahtua lainkaan. Pelkona on, että tiepenkereen painuminen siltojen vieressä voi vaurioittaa niiden perustuksia.”

Puupaaluja on käytetty teiden perustuksissa vain kaikkein pehmeimmällä maaperällä, esimerkiksi vesistöjen läheisyydessä. Puupaaluhatturakenteen sijaan käytetään nykyisin useimmiten teräsbetonipaaluja ja paalulaattoja.