Netti teki solvaamisen liian helpoksi
Mikko Stig/LEHTIKUVA Kuva: Viestilehtien arkistoRoman Schatz
ei stressaannu
vihapuheista.
”Jos teet
julkista työtä,
osa ihmisistä
tykkää sinusta, osa ei.
Jokaisen julkkiksen
pitää varautua siihen.”
Asiattomat törkypuheet ovat verkkokeskustelujen ja sosiaalisen median ikäviä sivutuotteita. Kirjailija Roman Schatz on saanut niistä oman osansa, sillä hän ottaa asioihin räväkästi kantaa.
Hän on myös median lempilapsi, joten hänet näkee usein televisiossa kertomassa mielipiteitään.
Häiriköintiä tulee hänelle myös perinteisiä reittejä pitkin puheluina ja tekstiviesteinä.
”Jos teet julkista työtä, siihen pitää varautua”, Schatz sanoo.
Hän ei usko, että ihmisistä olisi nykyään tullut sen vihaisempia kuin aikaisemminkaan.
”Vihapuheesta on tullut netin myötä liian helppoa.”
Aamuyön pimeinä tunteina vähän muutakin kuin maitokahvia nauttineena ihmiset kirjoittavat ajattelemattomasti. Schatz ei vihapuheista stressaa, vaikka tokikaan ne eivät miellyttäviä ole.
”Netin vihapuheet ovat niin anonyymeja, etteivät ne ole siinä määrin pelottavia kuin se, että joku tulisi kadulla sanomaan päin naamaa samoja asioita.”
Asiaan vaikuttaa myös se, että hän on yli 50-vuotias ja omien sanojensa mukaan paksunahkainen.
Pelottavin vihapuhekokemus Schatzille on ollut sähköpostiviesti, jossa hänet uhattiin tappaa.
Viesti liittyi Luonto-Liiton Salakaadot seis -susikampanjaan, jonka suojelijana kirjailija on.
Schatz ei tehnyt uhkauksesta ilmoitusta poliisille.
”Ymmärrän sen tyypin ärtymyksen. Hän sai viestillään päästää vähän paineita, eikä tarvinnut tulla Helsinkiin asti sen kiukun takia. Ehkä vihaviesti teki tehtävänsä.”
Susiasiassa hän toivoo, että julkisuudella saataisiin edes jonkinlaista vuorovaikutusta suojeluaktivistien, poromiesten ja metsästäjien välille. Hän ymmärtää hyvin, että salomailla asuvia korpeaa se, että hänenlaisensa henkilö, cityjulkkis, vieläpä saksalainen, puuttuu susiasiaan.
Facebookia Schatz ei käytä lainkaan.
Kirjautumassa hän on käynyt sinne vain siksi, ettei kukaan voisi luoda hänen nimellään valeprofiilia.
Sosiaalinen media on Schatzin mielestä tehnyt maailmasta aikaisempaa mustavalkoisemman.
Asioista pitäisi joko tykätä tai ei tykätä, välimuotoa ei ole. Jokaisesta asiasta pitäisi yhtäkkiä olla jotakin mieltä. Twitteristä puhumattakaan.
”Sehän on tehnyt meistä kaikista aforismitaiteilijoita.”
Myös muunlaisia spontaaneja yhteydenottoja Schatzille tulee – usein vanhoilta miehiltä, jotka haluavat puhua sodasta. Juuri Schatzin kanssa, koska hän on saksalainen, vaikka sodanaikaisten asioiden kanssa hänellä ei tietenkään mitään tekemistä ole. Mieshän on 1960-luvulla syntynyt.
Hieman kiusallista, ehkä rasittavaa, mutta sekin kuuluu työhön.
”Toisaalta pitää olla tyytyväinen, jos ihmiset kokevat minut niin välittömänä henkilönä, että ottavat yhteyttä.”
HANNA LENSU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
