Suuri urakka, suuri kylä
Nuori, vasta valmistunut teknikko Reino Sundqvist muutti Jylhämään, kun voimalaitosta rakennettiin.
Täällä oli työtä monelle muullekin. Kaikkiaan rakentajia oli 2 000.
”Tuossa tien varressa oli perheparakkeja, joissa jokaisessa asui kuusi perhettä”, Oili Sundqvist muistaa.
Reino ja Oili ovat viimeiset ”vanhat ja alkuperäiset” Jylhämän voimalaitoskylässä Uutelassa.
Kun työt siirtyivät Oulujoella aina uudelle koskelle ja sen jälkeen Emäjoelle ja Tulomalle, väki Jylhämästä väheni. Parakit purettiin 60-luvulla, ja 70-luvulla Jylhämässä oli jo aika hiljaista.
Monet kuitenkin jäivät kylään pysyvästi. ”Voimalaitoksella tarvittiin pari päivystäjää koko ajan. Oli siivoojia ja muuta henkilökuntaa.”
Voimayhtiö piti väestään hyvää huolta. Sodan jälkeen oli tärkeää, että yhtiöllä oli oma maatila joen takana. Sieltä saatiin maitoa ja lihaa.
”Yhtiön autonkuljettaja otti aamulla kyläläisten maitoastiat ja palautti ne täysinä takaisin.”
Yhtiön ruokalassa sai syödä sopuhintaan. Sikala oli siinä vieressä, Reino Sundqvist muistaa.
Muutkin palvelut olivat kunnossa. Kylässä oli parikin kauppaa, posti, parturi, kirjakauppa ja kemikalio. Olipa oma paloasemakin.
Jylhämän kansakoulussa oli parhaimmillaan sata lasta eli parikymmentä enemmän kuin kirkonkylän koulussa. Täällä oli myös pitäjän ainoa elokuvateatteri, ja täällä aloitti toimintansa keskikoulu.
Uutelan kylä Jylhämän sisällä oli Oulujoki Oy:n ylpeys, jota esiteltiin vieraille mielellään. Heitä tuotiin tänne yhtiön laivalla ja joskus helikopterillakin.
Uutelan vierasmajassa oli Alvar Aallon suunnittelemat kalusteet ja Paavo Tynellin valaisimet.
Täällä kävivät mahtimiehet Kekkosesta alkaen. Lohituvassa on ehtinyt yöpyä myös Mannerheim.
Kun alue vaihtoi omistajaa, Fortum myi irtaimiston huutokaupalla.
Monet arvostelivat yhtiön toimia. Heidän mielestään alue olisi pitänyt säilyttää kokonaisuutena.
Reino Sundqvistista tuntuu, että jokivarren asukkaita huijattiin.
”Kyllähän voimalat piti rakentaa. Sähköä tarvittiin silloin ja tarvitaan edelleen. Ei alueelle kuitenkaan tullut sitä hyötyä mitä lupailtiin. Paikallisten asukkaiden kannalta tämä on ollut enemmän rosvoamista.”
”Aikoinaan kunnanrajojakin muuteltiin, jotta joka pitäjään saatiin kaksi voimalaitosta. Nyt niiden hyöty menee enimmäkseen Helsinkiin ja kauemmas.”
Työpaikkoja ei juuri ole. Käyttö hoidetaan napin painalluksilla jostain Etelä-Suomesta. Verotulotkin ovat vain murunen siitä, mitä ne olivat parhaina päivinä.
JOUKO RÖNKKÖ
Kyllähän voimalat piti
rakentaa. Ei alueelle kuitenkaan tullut sitä hyötyä,
mitä
lupailtiin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
