VIERASKOLUMNI Pystykuiva etujärjestö
Tätä lukiessa eurovaalien tulokset ovat selvillä ja valitut parlamentaarikot aloittavat tärkeän työnsä Brysselissä. Lämpimät ja vilpittömät onnitteluni kaikille valituille. Kansanvalta tarvitsee ritarinsa ja ritarit kansan tuen myös vaalien välillä.
Näissä vaaleissa puhuttiin kumman vähän asioista, joista päätetään Euroopan parlamentissa. Ne liittyvät ruokaan, maatalouteen ja reiluuteen elintarvikeketjussa. Useasti päädyttiin puhumaan sosiaalipolitiikasta tai verotuksesta, jotka eivät oikeastaan lainkaan kuuluu Unionin päätösvaltaan. Moni asia meni suloisesti sekaisin – tämä on tietenkin kaikkia keskusteluja yhdistävä tekijä.
Vaalit ovat ihmisen elämän parasta aikaa. Harmitus on, että niin harva oivaltaa valtansa ja käyttää sitä. Erityinen harmitus on, että oma etujärjestöni MTK käytti vaalien mahdollisuuden tällä kertaa todella kehnosti hyväkseen.
Ja miksi tällaista väitän? Olin viime kesästä asti mukana varmaankin parissa sadassa paneelissa tai tapahtumassa. Suomalainen ay-liike järjesti niitä kymmenittäin ja sitoutti eri puolueiden ehdokkaita omiin, lähinnä työelämän pelisääntöihin ja minimipalkkaan liittyviin tavoitteisiinsa. Useissa keskusteluissa jouduin rauhoittelemaan esimerkiksi kokoomuksen edustajia, jotka halusivat eurooppalaiset maatalousrahat sosiaalipolitiikan käyttöön. Näin se poliittinen viesti muokkautuu kuulijakunnan mukana.
Myös Eurooppalainen Suomi ry järjesti laajan ehdokaskierroksen toreilla ja keskuksissa. MTK on tässä jäsenenä, mutta ainuttakaan omaa tapahtumaa keskusjärjestö ei saanut aikaiseksi. MTK:n liitot tekivät arvokasta työtä muutamilla omilla tilaisuuksillaan. Ne onnistuivat hyvin ja puhuttiin asiaa – jostain levisi oikein juttukin Maaseudun Tulevaisuuteen.
Viisi vuotta sitten MTK yritti aivan erilaista taktiikkaa. Mutta kun MTK nyt varoi kaikkea poliittista viestintää, se eristi itsensä yhteiskunnan saranakohdasta. Uusiutuviin luonnonvaroihin perustuva biotalous on niin vahvasti kaikkien puolueiden ostoslistalla, että on häpeällistä etteivät noiden varojen haltijat ja osaajat malta kertoa miten voimme olla avuksi.
Yhteiskunnallinen osaaminen on vuorovaikutusta ja keskustelua. MTK ei voi kuivua pystyyn ja jäädä vahtimaan tukipolitiikan väheneviä pennosia kun tarjolla on sankarirooli markkinoilla. Vaalien loppuviikolla käyty jälkiviisas keskustelu 141-tuen kiemuroista oli paljastava. Sen nostivat tikun nokkaan toki oma puolueeni keskustalaiset mutta kentällä Hämeen isäntien kuitti tähän asiaan oli rehellinen: mennyt mikä mennyt, nyt pitäisi jo katsoa uutta kohti.
Maatalouspolitiikankin pitää hehkua aatetta. Ei tee väärin, jos on innostunut omasta asiastaan ja uskoo uuteen tulevaisuuteen.
Populismi ja vaikeneminen ovat yhtä vaarallisia, sillä ne tappavat toivon.
Otetaan opiksi. Eduskuntavaaleihin on alle vuosi – tai voivathan ne olla jo lokakuussa. MTK:n jäsenenä haluan järjestöltäni rohkean tulevaisuusohjelman, jota sparrataan näkyvästi yhdessä kaikkien eduskuntapuolueiden kanssa. Jos MTK on hiljaa, niin maaseutu painuu marginaaliin.
Ja yksi asia vielä. Ei-sanan käyttö on kielletty.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
