vierasyliö Hevosharrastuson itsensä kehittämistä
Suomessa on noin tuhat ratsastustallia, joista noin puolen arvioidaan antavan myös ratsastusopetusta. Kaiken kaikkiaan Suomessa arvioidaan olevan noin 150 000 ratsastajaa.
Tästä joukosta tiedetään kuitenkin varsin vähän. Jokaisella tallilla on toki jonkinlainen käsitys omasta asiakaskunnastaan.
Vuoden 2013 alussa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) toteutti kyselyn hevosalan harrastajille. Kyselyn tavoitteena oli selvittää erityisesti ratsastuspalveluiden ja muihin hevosiin liittyvien palveluiden kysyntää.
Eräs keino selvittää palvelujen kysyntää on profiloida ratsastuksen ja muiden hevosharrastusten harrastajia, jotta heille suunnattuja palveluita voitaisiin kehittää tulevaisuudessa. Asiakaskunnan tunteminen on tallien toiminnan systemaattisen kehittämisen edellytys.
Kysely toteutettiin osana EU:n rahoittamaa InnoEquine tutkimushanketta. Hanke tuottaa tietoa hevostalouden innovatiivisen kehittämisen tukemiseksi Keskisen Itämeren alueella Ruotsissa, Latviassa ja Suomessa.
Kyselyn vastaajiksi saatiin nykyisiä ja potentiaalisia hevosharrastajia Helsinki International Horse Showsta ja Suomen Ratsastajainliiton Internet-sivujen välityksellä. Kaikkiaan 438 suomalaista hevosalan harrastajaa ja ammattilaista vastasi kyselyyn. Vastaava kysely toteutettiin myös Ruotsissa ja Latviassa, joista saatiin 430 ja 457 vastaajaa.
Vastaajien joukko oli Suomessa varsin aktiivisia harrastajia. Heistä 91 prosenttia oli ollut hevosen kanssa tekemisissä, esimerkiksi hoitanut hevosta, vähintään kerran viikossa. Vastaajista 75 prosenttia oli harrastanut ratsastusta aktiivisesti, eli vähintään kerran viikossa.
Kentällä tai maneesissa oli ratsastanut vähintään kerran viikossa 68 prosenttia vastaajista ja maastossa 46 prosenttia vastaajista. Noin kolmannes vastaajista oli ratsastanut ohjatusti vähintään kerran viikossa.
Harvinaisempia hevosharrastuksia kuten valjakkoajoa, lännenratsastusta, ratsastusvaelluksia tai hevosterapiaa oli viimeisen vuoden aikana kokeillut vähintään kerran noin 10–20 prosenttia vastaajista.
Kyselyyn vastanneista hevosharrastajista 69 prosenttia omisti yhden tai useamman hevosen. Kaksi kolmesta hevosenomistajasta piti hevosta täyshoitotallilla ja noin kolmasosa omalla tallilla, 13 prosenttia työskenteli hevosten kanssa.
Mielikuvat ratsastajista nuorina naisina saivat vahvistusta tutkimuksesta. Suomalaisratsastajista 98 prosenttia oli naisia ja heidän keski-ikänsä oli 36 vuotta. Yli puolet harrastajista asui kaupunkiympäristöissä, näin onkin luonnollista että juuri kaupunkien läheiselle maaseudulle on syntynyt hevosvyöhyke.
Vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka tärkeiksi he kokevat hevosharrastuksensa erilaiset hyödyt. Tärkeimmät hyödyt olivat lähes kaikki hyvin tunnepohjaisia kokemuksia.
Tärkeinä pidettiin esimerkiksi mahdollisuutta olla lähellä eläimiä ja luontoa, sekä arjen paineiden ja murheiden unohtumista. Myös erilaiset itsensä kehittämiseen liittyvät tavoitteet tulivat selvästi esille. Näitä olivat mahdollisuus oppia uusia taitoja, edistää terveyttä ja fyysistä kuntoa ja vahvistaa itseluottamusta.
Harvinaisempia motiiveja suomalaisille vastaajille olivat mahdollisuus ansaita tai saavutukset hevosurheilusta, joita noin viidennes vastaajista piti tärkeinä.
Ratsastusta harrastaneet korostivat erityisesti fyysiseen kuntoon ja uusiin taitoihin liittyviä hyötyjä. Hevosen omistajille tärkeitä olivat erityisesti mahdolliset tunnustukset hevosurheilusaavutuksista, mutta heille myös fyysinen kunto ja harrastuksen luonnonläheisyys oli tärkeämpää kuin muille harrastajille.
Vastaajien motiivit vaihtelivat jonkin verran maittain.
Ruotsissa korostuivat erityisesti kokemus luonnon läheisyydestä ja maisemanautinnoista. Latviassa puolestaan koettiin muita maita tärkeämpinä mahdollisuus edistää terveyttä, parantaa kuntoa sekä oppia uusia taitoja. Latviassa oli myös muita maita enemmän vastaajia, jotka kokivat hevosiin liittyvät tulonansaitsemismahdollisuudet tärkeiksi.
Palveluiden tuottaminen suoraan kuluttajille on tiloilla usein sivutoimista eikä toiminnan kehittäminen ole välttämättä lähtenyt asiakkaiden tarpeista. Ratsastajien motiivien huomioon ottaminen palvelujen tarjonnassa on tärkeää asiakastyytyväisyyden takaamiseksi ja tallien tulojen turvaamiseksi.
Kyselyn perusteella suomalaiset ratsastajat käyttivät harrastukseensa rahaa selvästi muita maita enemmän. Suomessa aktiivisen ratsastajan, joka ei itse omista hevosta, keskimääräinen vuotuinen rahankäyttö ratsastamiseen oli 2 300 euroa kun ruotsalaisratsastaja käytti keskimäärin 900 euroa. Lähes puolet käytetystä rahasta kohdistui ratsastustuntien kustannuksiin.
Tutkimus paljasti myös, että juuri opetuksen laatu vaikuttaa olennaisesti siihen, kuinka paljon ratsastustunneista halutaan maksaa.
Matkat ja varusteet veivät kumpikin viidenneksen ratsastajan budjetista. Suomalaisilla harrastajilla, jotka omistivat hevosen, rahankäyttö ylsi 11 000 euroon ja ruotsissakin 9 000 euroon. Noin 40 prosenttia kustannuksista muodostui tallipaikasta.
Harrastajat uskoivat olevansa myös tulevaisuudessa hevosten kanssa tekemisissä. Noin kaksi kolmasosaa ajatteli aktiivisuustason säilyvän ennallaan, ja noin kolmasosa arveli harrastavansa hevosiin liittyviä asioita tulevaisuudessa jopa nykyistä enemmän.
Kysyttäessä mistä harrastajat saivat tietoa etsiessään hevosiin liittyviä palveluita, tärkeimmäksi nousi kaikissa maissa ystävät ja tuttavat. Tieto palveluista liikkuu siis harrastajapiireissä riippumatta palvelun tarjoajan markkinointiponnistuksista. Hyvä maine onkin tallille näin erityisen tärkeä.
ANNIKA TIENHAARA
EIJA POUTA
Tienhaara on tutkija ja Pouta professori Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT).
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
