Palkokasvit kannattaa korjata viljan sekaan kokoviljasäilörehuksi
Herneen viljely seoksina viljan, erityisesti kauran tai vehnän kanssa on lisääntynyt viime vuosina, kertoo luomuasiantuntija Arja Nykänen Pro Agria Etelä-Savosta.
Omille pelloille sopivan viljan ja palkokasvin valinta riippuu ruokinnalle ja viljelylle asetetuista tavoitteista sekä pellon ominaisuuksista.
Kauran ja vehnän etu on vahva korsi, joka tukee esimerkiksi rentovartista hernettä. Ohra puolestaan tuo rehuun sulavuutta.
Kaura menestyy vehnää vaatimattomimmissa olosuhteissa.
”Hernelajikkeista valitaan matalia ruokahernelajikkeita silloin, kun tavoitteena on korjata puitavaa hernesatoa. Mikäli tavoitellaan massaa, lajikkeet otetaan vihantarehuherneistä”, Nykänen opastaa.
Herneiden valkuaispitoisuus on noin 15 prosenttia.
Rehu- ja ruisvirna tuottavat niin ikään hyvin biomassaa ja menestyvät hernettä vaatimattomimmilla lohkoilla. Valkuaispitoisuus on 20–25 prosenttia ja sulavuus viljojen luokkaa.
Härkäpavun etuihin kuuluu, että se pysyy hernettä paremmin pystyssä. Toisaalta sen sisältämä tanniini saattaa huonontaa maittavuutta, joten lajikkeeksi kannattaa valita vähän tanniineja sisältäviä lajikkeita.
Härkäpavun valkuaispitoisuus on virnojen luokkaa, mutta rehuarvoista tarvitaan lisää tutkimusta. Samoin valkolupiinin ominaisuuksista tarvitaan lisää tietoa, Nykänen kertoo.
Palkokasvit antavat sadonkorjuun ajoittamiseen joustavuutta, sillä niiden sulavuus huononee viljoja hitaammin.
”Seosvilja kannattaa korjata viljan tuleentumisen perusteella. Vilja ei saa päästä liian vanhaksi”, Nykänen neuvoo.
Paras korjuumenetelmä on sellainen, jossa kasvusto korjataan suoraan ilman pöyhimisiä. Näin siemenet eivät karise vaan päätyvät rehuun.
Kun seosviljasta tehdystä säilörehusta teetetään rehuanalyysi, näytteen on oltava edustava eli sisällettävä palkokasveja ja viljaa samassa suhteessa kuin rehussa muutenkin. Näin analyysien tuloksena saatavat rehuarvot vastaavat todellista tilannetta ja eläinten rehustuksen suunnittelu onnistuu hyvin.
Säilöntäaineeksi käyvät samat kuin nurmirehuillakin. Myös maitohapot ovat toimineet hyvin, Nykänen kertoo.
Siemenkustannus jarruttaa palkokasveilla höystetyn seosviljan viljelyä, Nykänen arvioi.
Kustannuksia arvioidessa kannattaa ottaa huomioon, että palkokasvien avulla enemmän ja laadukkaampaa rehua.
Mikäli seoksessa on enemmän valkuaiskasveja kuin viljaa, tuottaja on oikeutettu valkuaiskasvipalkkioon, joka kattaa siemenkustannukset melko hyvin.
Tänä vuonna valkuaiskasvipalkkiota ei voi enää hakea, mikäli sitä ei hakenut päätukihaun yhteydessä.
MAIJA ALA-SIURUA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
