Salaperäinen puunäyttelyjättää tarinat kertomatta
Metsänhoitajaa
jää kaivelemaan,
ettei edes
puulajeja mainita
kuvan tiedoissa.«
Utuisia oksia, graafisia latvuksia, arkista melankoliaa, pysähtyneitä hetkiä.
Valokuvaajat Kristoffer Albrecht, Taneli Eskola, Pentti Sammallahti ja Ritva Kovalainen ovat koonneet Sinebrychoffin museoon Helsinkiin näyttelyn, jossa maisemataiteen keskeistä elementtiä, puita, lähestytään puuyksilöiden tarinoiden ja tunnelmien kautta.
Tarinat avautuvat kuitenkin vaivalloisesti. Kuvilla ei ole nimiä, saati selitetekstejä.
Paikka ja aika ovat ainoat vinkit, joista näyttelyvieras voi saada osviittaa tunnelman taustoista.
Syrjäseutujen melankoliaa kuvanneen Albrechtin teoksista mieleenpainuvimmassa savannimaisen maiseman alla tapittavat puurivit, joista tuntuvat puuttuvan vain kirahvit.
Paikannimi kertoo kuitenkin, että kuvaaja on vanginnut hetken Tanskan lakeuksilla.
Sammallahden kuvissa ihastuttavat erityisesti sivurooliin jätetyt eläimet, kuten koivikon siluetissa kirkuvat korpit ja puistopuun varjossa venyttelevä koira.
Jotkin näyttelyn kuvat muistuttavat liikaa toisiaan.
Lukuisten yksinäisten puusiluettien seassa silmiä hivelevät Kovalaisen kuvat. Ne tuovat puiden lisäksi koko metsän olemusta esiin.
Japanilaisen satumetsän siimeksessä ihmiset kulkevat sillalla, joka näyttää elävistä liaaneista tehdyltä. Jopa arkiseen Paimionjoen metsälaitumeen Kovalainen on saanut vangittua mystisen tunnelman.
Eskolan kerrotaan erikoistuneen dendrologiseen eli puutieteelliseen näkökulmaan. Metsänhoitajaa jää kuitenkin kaivelemaan, ettei edes puulajeja mainita kuvan tiedoissa.
Oivallinen otos on Eskolan kuvaama aukeaksi hakattu metsä Suomussalmella. Ristin muotoa mukailevat lumiset männyntaimet muistuttavat hylättyjä hautakiviä. Taitelija tietää, viittaako kuolemankuva talvisotaan vai metsänhakkuisiin.
Näyttely käy vuoropuhelua taiteen vanhojen mestarien kanssa.
Panimosuvun nimeä kantavan museon kokoelmissa on runsaasti puuaiheista maalaustaidetta ja grafiikkaa. Museosaleihin on ripoteltu muun muassa Simbergiä, Halosta ja Järnefeltiä.
Vanhan ja uuden taiteen yhdistäminen tuntuu hieman sekavalta. Ikään kuin taitelijat haluaisivat todistella kykyjään verratessaan itseään entisiin.
Grafiikan, maalauksien ja valokuvien sekoitus ei häiritse muttei juuri säväytäkään.
Yksittäisille huippuotoksille olisi suonut suuret raamit. Nyt kärsimätön voi juosta puunäyttelyn läpi kuin pururadan.
SUVI NIEMI
Puut ovat runoja, Sinebrychoffin taidemuseossa 12.1.2014 asti.
Bulevardi 40, Helsinki.
Avoinna ti–pe, 10–18, ke, to 10–20, la, su 11–17, ma suljettu.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
