vierasyliö Metsäsektorin yhteistyölläparannetaan puuhuollon edellytyksiä

Julkisuudessa käyty puumarkkinakeskustelu on ollut viime aikoina tunteikasta ja pintapuolista. Kokonaiskuva ja puumarkkinoiden kehityssuunta on hämärtynyt.

Ei ole sattumaa, että Suomeen ei ole investoitu vahvasti viime vuosina tai että esimerkiksi

Suomen sahatavaran tuotannon supistuessa kilpailijamaat ovat lisänneet tuotantoaan.

Ongelman ydin piilee investointiympäristön vetovoiman puutteessa ja koko arvoketjun heikossa kilpailukyvyssä.

Tilannetta on parannettava

kehittämällä kaikkia arvoketjun osa-alueita, kuten puuhuoltoa, tehdastuotantoa, tuotelogistiikkaa ja -innovaatioita sekä myyntiä ja markkinointia.

Puuhuollon näkökulmasta

keskeisiä asioita ovat tehtaiden

kilpailukykyiset puukustannukset sekä tasainen puun saannin varmistaminen. Puumarkkinoiden toimivuutta on parannettava ja logistiikkaa

tehostettava.

Puumarkkinoiden toiminnan parantaminen voidaan jakaa karkeasti kahteen tekijään

– markkinoiden rakenteiden kehittämiseen sekä toiminnalliseen kehittämiseen.

Näillä on luonnollisesti

yhteys toisiinsa. Metsien omistusta on ohjattava ammattimaisesti metsätaloutta harjoittaville ja metsiä on hoidettava

aktiivisesti. Myös metsälörakennetta on eheytettävä.

Toinen tärkeä kehityskohde

on kannustaa passiivisempia metsänomistajia hyödyntämään metsiensä taloudellinen arvo. Esimerkiksi Suomen metsäkeskuksen metsätalouden

edistämiseen varatut resurssit tulee kohdentaa ensisijaisesti passiivisten metsänomistajien aktivointiin.

Puumarkkinat toimivat vain, jos pyörät pyörivät kaikissa

markkinatilanteissa. Tämä edellyttää, että puumarkkinat sopeutuvat nopeasti lopputuotemarkkinoiden muutoksiin. Kilpailukyky syntyy joustavuudesta ja ketteryydestä joustaa.

Ongelmia syntyy, mikäli

tuotanto joustaa raaka-aineen hinnan sijaan. Tällöin on

riskinä rakenteellinen kilpailukyvyttömyys, joka siirtää kotimaista tuotantokapasiteettia kilpailijamaihin pitkällä aikavälillä.

Esimerkiksi sahateollisuudessa näin on jo Suomessa

käynyt.

Suomalainen teollisuus ei kestä maailman korkeimpia raaka-

ainekustannuksia.

Markkinainformaation lisääminen on tärkeää, jotta myös raaka-aineen hintaodotukset

ovat realistisia. Pelkästään maamme sijainti sekä puun rungon pienempi ja saantoa heikentävä keskikoko aiheuttavat meille kilpailukyvyllisen takamatkan.

Sen lisäksi teollisuuden

kustannukset uhkaavat kohota

jatkossa rikkidirektiivin ja

muiden lisäkustannusten, kuten

kaavaillun windfall-veron vuoksi.

Puumarkkinoista tuotettavaa

informaatiota on lisättävä ja kaupankäyntiympäristöjä on kehitettävä, jotta kysyntä ja

tarjonta kohtaavat nykyistä

paremmin ja kustannustehokkaammin.

Esimerkiksi Metsäntutkimuslaitoksen kokoamaan ainespuun valtakunnalliseen hintatilastointiin tulee osallistua Metsäteollisuus ry:n jäsenyritysten lisäksi myös muut puukauppaa tekevät tahot,

mukaan lukien metsähoitoyhdistykset.

Lisäksi sähköisen kaupankäyntiympäristön eteneminen raakapuulle ja metsäpalveluille tulee varmistaa.

Helmenä parhaillaan

käytävässä puumarkkinakeskustelussa on ollut PTT:n Pasi Holmin näkemys. Hänen mukaansa metsätalouden

kannattavuuden parantamisen

fokus tulee olla puun kantohinnan sijaan koko ”puuntuotantokoneiston” tehokkaan toiminnan varmistamisessa aktiivisen metsänhoidon sekä -käsittelyn muodossa.

Suomi tarvitsee Holmin

näkemyksen mukaista toimintaotetta ja sitä tukevia päätöksentekotyökaluja.

Puuhuollon logistiikan

kannalta on tärkeää edistää

jo poliittisessa valmistelussa olevia rautatiekuljetusten

terminaali-investointeja sekä raskaiden ajoneuvojen mittojen ja massojen muutoksien toteutumista. Näillä on keskeinen vaikutus puuhuoltomme

kustannustehokkuuteen sekä suomalaisen metsäteollisuuden kilpailukykyyn.

Suomalaisen metsäteollisuuden arvoketjussa ei ole varaa pysäyttää yhdenkään osa-

alueen kehitystä. Jos näin

tapahtuu, voimme syyttää

itseämme tuotannon siirtyessä muualle.

Kun suunta puuhuollon

kehittämiseksi on hahmotettu, on rakennettava sen toteutus.

Metsäsektorin on itse

määriteltävä, mitä esimerkiksi

ammattimainen metsänomistus

oikeasti tarkoittaa, jotta sitä voidaan edistää ja viedä konkreettisesti eteenpäin. Tähän työhön haastan metsäsektorin muut toimijat täysillä mukaan.

Kyse ei voi olla yhteiskunnan tulonsiirrosta metsänomistajille. Sen sijaan Suomessa on tarjottava kannustimia ja työkaluja kannattavan ammattimaisen metsätalouden harjoittamiseksi, jos sen edellytyksenä olevat keskeiset ja yhteiskuntaa hyödyttävät kriteerit täyttyvät.

Kehitys edellyttää myös

innovatiivista ja herättelevää keskustelua.

Peräänkuulutan lisää avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta kaikille uusille ajatuksille

metsäpoliittisessa keskustelussa. Se auttaa kehittämään ideoita toteutuskelpoisiksi ja toimintaa parantaviksi päätöksiksi sekä

lisää kotimaiseen puuhun

perustuvia investointiedellytyksiä.

Paras tae uusille investoinneille on kilpailukykyinen

toimintaympäristö.

TOMI SALO

Kirjoittaja on metsäjohtaja

Metsäteollisuus ry:ssä.

Avaa artikkelin PDF