Keskiajalla pyhiinvaellukset houkuttelivat suomalaisia
Urjalan Pyhän Olavin alttarikaappi on noin vuodelta 1500. Jari Kuusenaho Kuva: Viestilehtien arkistoMuseokeskus Vapriikissa Tampereella parhaillaan oleva näyttely kertoo suomalaisten keskiajalla, noin vuosina 500–1500, tekemistä pyhiinvaelluksista.
Keskiajalla lähes jokainen kristitty osallistui ainakin kerran elämässään pyhiinvaellukselle. Myös suomalaiset kävivät pyhiinvaelluksilla, joiden tiedetään suuntautuneen ainakin Ruotsin Vadstenaan, Norjan Trondheimiin ja Roomaan.
”Halu kunnioittaa, pyytää apuun tai kiittää läheiseksi tunnettua pyhimystä, kirkon opetukset, aneet tai syntien anteeksi anominen olivat tärkeimpiä syitä lähteä matkaan”, kertoo näyttelystä vastaava tutkija Marjo Meriluoto-Jaakkola.
Myös seikkailunhalu, pyhiinvaelluskirkkojen ja pyhäinjäännösten hienous sekä arjesta irtaantuminen houkuttelivat tien päälle.
”Lähialueen pyhiinvaelluskohteet olivat miltei jokaisen saavutettavissa. Pyhiinvaellukset kuitenkin mahdollistivat ensimmäisen kerran Euroopan historiassa tavallisten ihmisten matkustamisen myös kaukomaille”, Meriluoto-Jaakkola sanoo.
Katolisen ajan kirkoissa piti jo lähtökohtaisesti olla joku pyhäinjäännös.
Professori Markus Hiekkanen tulkitsee, että jokainen pitäjänkirkkokin oli pyhiinvaelluskohde, johon pitäjäläiset menivät tervehtimään sekä saamaan siunausta ja parannusta pyhimyksiltä tai pyhiltä asioilta, joita edustivat eri alttareiden pyhäinjäännökset.
Vapriikin näyttelyssä kerrotaan, miten kauemmas suuntautunut pyhiinvaellusmatka järjestettiin, mitä varusteita tarvittiin ja missä yövyttiin. Sekin selviää, millaista oli kulkea keskiajan teillä, mitä perillä tapahtui ja mitä matkalta tuotiin tuliaisiksi kotiin.
Hurskaat pyhiinvaeltajat matkustivat kevyesti. Asuun kuuluivat matkaviitta ja lierihattu sekä miehillä yksinkertainen tunika ja housut ja naisilla mekko. Matkatavarat mahtuivat pieneen olkalaukkuun, jossa kulkivat mukana suojeluskirje, ehkä muutama kolikko, krusifiksi ja rukousnauha sekä juomapullo. Kädessään pyhiinvaeltajalla oli keppi.
”Asu oli vaatimaton ja korosti pyhiinvaeltajan asemaa hengellisenä kilvoittelijana. Sillä oli myös symbolista merkitystä: keppi symboloi uskoa, puku toivoa ja laukku armeliaisuutta”, kertoo Meriluoto-Jaakkola.
Pyhiinvaellukset olivat hitaita, raskaita ja toisinaan vaarallisiakin, etenkin naisille.
Luonto, sää, rosvojoukot ja vammat vaikeuttivat matkantekoa. Vaeltajat lohduttautuivat uskomalla, että vaikeudet vaelluksen aikana kasvattivat ihmeparanemisen mahdollisuutta ja että kuoleminen pyhimyksen haudan lähellä helpotti taivaaseen pääsyä.
Perillä kohteessa odotti palkinto: pyhäinjäännös. Se saattoi olla pyhimyksen hauta, tai muita hänen jäänteitään eli reliikkejä.
”Mitä lähemmäs pääsi pyhimyksen hautaa ja reliikkejä, sitä suuremman niiden parantavan voiman uskottiin olleen. Sairaat nukkuivat reliikkien luona odottaen parantavan unen voimaa. Usein vaeltaja odotti apua useita päiviä, jopa viikkoja”, sanoo Meriluoto-Jaakkola.
Todisteeksi pyhiinvaelluksesta ostettiin pyhiinvaellusmerkki, joka kiinnitettiin matkavaatteisiin. Esimerkiksi Santiago de Compostelasta palaavat vaeltajat tunnisti hattuun kiinnitetystä simpukasta.
Säilyneet lähteet eivät juuri kerro pyhiinvaeltajien kotiinpaluusta, mutta varsinkin pidemmiltä vaelluksilta kotiutuneilla vaeltajilla uskotaan olleen suuri vaikutusvalta yhteisöissään.
Näyttelyyn liittyvässä kirjassa Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla kerrotaan esimerkkejä muutamista tavallisista suomalaisista, joiden matkoista on tietoa.
Esimerkiksi Roomassa kävi 1300-luvulla vain suomen kieltä osaava henkilö, joka lopulta kääntyi siellä asuvan ja sittemmin pyhimykseksi julistetun Birgitan puoleen. Norjan Trondheimissa puolestaan vieraili kesällä 1538 Kokemäen Ylistarosta kotoisin ollut talonpoika Henrik Jasperinpoika.
Pyhiinvaellukset loppuivat Suomessa uskonpuhdistukseen luterilaisen uskon syrjäytettyä katolisen kirkon. Viime vuosikymmenten aikana pyhiinvaellusperinne on kuitenkin lähtenyt uuteen nousuun.
Suomen katolinen kirkko on herätellyt tapaa vaeltaa pyhimysten luokse, mutta nykyisin luterilaiset seurakunnatkin ovat mukana järjestämässä erilaisia kirkko- ja pyhiinvaelluksia.
Kasvava joukko suomalaisia käy pyhiinvaelluksella myös ulkomailla. Etenkin Santiago de Compostela on suomalaisten vaeltajien suosiossa.
MAIKKI KULMALA
Suomalaisten pyhiinvaellukset
keskiajalla. Museokeskus
Vapriikki, Tampere, 18.10. asti. http://vapriikki.fi
Suomalaisten pyhiinvaellukset
keskiajalla. Toim. Sari Katajala-
Peltomaa, Christian Krötzl ja
Marjo Meriluoto-Jaakkola.
368 sivua. SKS.
Pyhiinvaellukset
loppuivat
Suomessa uskonpuhdistukseen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
