Valokuvia terveistä valkohäntäpeuroista
Kettu on päässyt mukaan kuvaan Lyhythäntä-nimisen peurapukin kanssa. Heikki Mikkola kuvasi Lyhythäntää viiden vuoden ajan, minkä jälkeen se hävisi tuntemattomille teille. Heikki Mikkola Kuva: Viestilehtien arkistoEnsimmäiset valkohäntäpeurat tuotiin Suomeen 1930-luvulla, ja 30 vuotta myöhemmin alkoi lajin metsästys.
Heikki Mikkolaa peurat alkoivat toden teolla kiinnostaa vuosien 1965–66 ankarana talvena, jolloin eläimiä oli ruokittava. Tietoa siitä, mitä ne söisivät, ei ollut, vaan oli vain kokeiltava. Poronrehu, kaura ja apilaheinä osoittautuivat maittaviksi.
Mikkola alkoi myös valokuvata peuroja. Hän huomasi pian, ettei komeasarvisia pukkeja juuri näkynyt. Niitä ei ollut, koska useimmat pukit metsästetään nuorina pois.
Vuonna 2004 Mikkola tutustui kylmäkoskelaisiin Torkon veljeksiin, jotka hoitavat peuroja eri tavalla kuin monet muut. Heidän maillaan parhaat pukit jätettiin varttumaan ja jatkamaan sukua.
Mikkola alkoi saada kuvia peuroista sellaisina, kuin niiden pitäisi olla.
Peurakannan kestävässä hoidossa onkin Mikkolan valokuvien pääsanoma. Hänellä on monta kuvasarjaa samasta sarvipäästä perättäisinä vuosina, parhaimmillaan 8 vuodelta peräkkäin. Juuri komeat sarvet ovat selvin elinvoimaisen peurapukin tuntomerkki.
”Entisenä maanviljelijänä tiedän, ettei huonoimpia voi jättää siitosyksilöiksi. Olen taistellut 30 vuotta sen puolesta, että on älytöntä pistää peurakarjaa parhaasta päästä lihoiksi ja jättää huonot jatkamaan sukua. Pyrin näyttämään, miksi peurat tulevat, kun ne saavat varttua täysikasvuisiksi.”
Jos metsästys kohdistetaan aina pukkeihin, niitä on liian vähän eivätkä ne pääse varttumaan kunnolla aikuisiksi. Pukkien vähäisyys johtaa siihen, että ne ovat varsinaisena paritteluaikana marras-joulukuussa ylityöllistettyjä. Mikkola on napannut kuvan peurojen parittelusta maaliskuussa, kolme kuukautta tavanomaisesta myöhässä.
”Vasoilla on tosi heikot eväät, ei sellaisilla rääpäleillä ole mitään virkaa.”
On toinenkin keino saada trofeet talteen kuin ampua eläimet hengiltä. Pukit nimittäin pudottavat sarvensa talvella. Jorma Torkon kokoelmissa on monet saman peurapukin jättösarvet useiden vuosien ajalta.
Vuosikymmenien aikana Mikkola on tallentanut kamerallaan paljon muutakin kuin pukkeja.
”Kaikki muut tilanteet olen kuvannut paitsi synnytyksen. Enkä välttämättä haluaisikaan, ei se ole niin mukavaa katseltavaa.”
HENRIK SCHÄFER
Heikki Mikkolan valokuvanäyttely ”Valkohäntäpeura 80 vuotta
Suomessa” 1.9.-28.9. Hämeen
luontokeskuksessa Tammelassa, Härkätie 818, Letku,
ti-su 10-16.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
