Matkakulutselvitetäänajopäiväkirjalla

Maatalouden ajokilometrit on helpointa selvittää ajopäiväkirjalla.

Jos yksityisvarallisuuteen kuuluvaa autoa käytetään maatalouden ajoihin, auton käytöstä aiheutuvat kulut vähennetään kaavamaisena vähennyksenä. Vuonna 2012 kaavamainen vähennys on 0,45 euroa kilometriltä.

Selvitys yksityistalouteen kuuluvan auton käytöstä maataloudessa annetaan 2-lomakkeen sivulla 3, kohdassa VII. Tässä kohdassa selvitetty ajopäiväkirjaan tai muuhun luotettavaan selvitykseen perustuva vähennyksen yhteismäärä siirretään 2-lomakkeen sivulle 1 kohtaan I.6. muut vähennykset.

Viljelijä saa tehdä verotuksessa lisävähennyksen, jos auton todellisten kustannusten perusteella laskettu kilometrikustannus alittaa 0,45 euroa kilometriltä. Jos muistiinpanoihin on kirjattu yksityisauton kaikki kustannukset ja niiden perusteella laskettu todellisiin ajoihin perustuva kilometrikustannus, lisävähennyksenä voidaan vähentää 0,45 euron ja todellisen kilometrikustannuksen erotus. Useimmiten yksityisauton kustannuksia ei kuitenkaan ole kirjattu muistiinpanoihin. Tällöin koko vähennys tehdään lisävähennyksenä 0,45 euron kilometritaksan mukaan.

Lisävähennys myönnetään vain yksityisvarallisuuteen kuuluvalla autolla tehdyistä työmatkoista. Yksityisvarallisuuteen kuuluu auto, jonka ajokilometreistä yli puolet on yksityisajoja. Maatalouden kalustoon kuuluvan auton kustannukset vähennetään todellisten kustannusten mukaisina, eikä niiden osalta myönnetä kaavamaista lisävähennystä.

Auto kuuluu kalustoon, jos sitä käytetään pääasiassa maataloudessa eli maatalousajoja ajetaan enemmän kuin yksityisajoja. Vertailu tehdään ajokilometrien perusteella.

Autokulujen vähentäminen maatalouden tulosta edellyttää, että matka liittyy maatalouteen. Matkan ei tarvitse olla tilapäinen eikä matkaan sovelleta kilometri- tai aikarajoja. Maatalouteen liittyviä matkoja ovat muun muassa maatilojen ja tilusten väliset matkat sekä kaikki muut maatalouden tulonhankkimiseen tai säilyttämiseen liittyvät matkat.

Maatalouden ajokilometrit on selvitettävä ajopäiväkirjalla tai muulla luotettavalla selvityksellä.

Ajopäiväkirjasta on käytävä ilmi autolla verovuonna ajettu kokonaiskilometrimäärä. Maatalouteen liittyvistä ajoista on lisäksi selvitettävä ajon alkamis- ja päättymisajankohta, ajon alkamis- ja päättymispaikka, matkan pituus ja ajon tarkoitus. Yksityisajojen kohteita, aikoja, ym. ei tarvitse ajopäiväkirjassa selvittää.

Ajopäiväkirjan pitäminen on

verovelvollisen omalta kannalta erittäin suositeltavaa, koska sillä voidaan osoittaa maataloudessa tehdyt matkat. Jos ajopäiväkirjaa ei ole pidetty, ajetut kilometrit pitää tällöinkin selvittää.

Jos maatalouden harjoittajalla on vuoden aikana toistuvia matkoja samaan kohteeseen, tältä osin kilometrit voidaan ajopäiväkirjan puuttuessa sel-

vittää niin, että kerrotaan matkan pituus vuoden aikana tehtyjen matkojen määrällä. Jos esimerkiksi tilalta on matkaa maatalouden tarvikkeita myyvään kauppaan 20 kilometriä ja siellä käydään vuoden aikana keskimäärin kerran viikossa, tämän kohteen aiheuttamat matkakulut ovat vuoden aikana 40 km x 52 = 2 080 kilometriä. Lisäksi autolla ajettu kokonaiskilometrimäärä on tällöin selvitettävä.

Tällaisia säännöllisiä kohteita verovelvollisella voi olla useita.

Erillismatkojen, kuten maaseutunäyttelymatkan tai koulutusmatkan osalta selvitys ajetuista kilometreistä on tehtävä aina ajopäiväkirjatasoisesti. Lisäksi aina on selvitettävä autolla verovuonna ajettu kokonaiskilometrimäärä.

Ajopäiväkirjaa tai muuta selvitystä ei liitetä veroilmoitukseen. Se säilytetään maatalouden muistiinpanojen liitteenä.

Jos yhtymän osakkaalle on vuonna 2012 maksettu verohallituksen päätöksen mukaista kilometrikorvausta (0,45 euroa/km) oman auton käyttämisestä yhtymän maatalouden ajoihin, yhtymä voi vähentää matkakulut maksetun määrän suuruisena. Osakkaalle korvaukset ovat verovapaata tuloa.

Jos osakkaalle ei ole maksettu matkakuluja, verohallituksen yhtenäistämisohjeen mukaan yhtymä voi vähentää osakkaan auton käyttämisestä johtuvat matkakulut, mikä tehdään muun selvityksen puuttuessa 0,25 euron kilometritaksan mukaan.

Keskusverolautakunta antoi 6.11.2002 päätöksen, jonka mukaan verotusyhtymällä ei ole oikeutta lisävähennykseen. Tämän vuoksi verotusyhtymissä on syytä menetellä niin, että osakkaat laskuttavat yhtymältä matkalaskulla omat autokulunsa, jolloin yhtymä saa hyväkseen suuremman vähennyksen.

Myös jos kuolinpesän osakkaalle on vuonna 2012 maksettu verohallituksen päätöksen mukaista kilometrikorvausta (0,45 euroa/km) oman auton käyttämisestä kuolinpesän maatalouden ajoihin, kuolinpesä voi vähentää matkakulut maksetun määrän suuruisena. Osakkaalle korvaukset ovat verovapaata tuloa.

Jos matkakuluja ei ole korvattu, kuolinpesä voi vähentää muun osakkaan kuin lesken auton käyttämisestä maatalouden ajoihin aiheutuvat kulut todellisen suuruisina tai 0,25 euron kilometritaksan mukaan, jos todellisia kuluja ei ole selvitetty.

Kuolinpesän osakkaana olevan lesken osalta matkakuluja käsitellään kuitenkin eri tavalla. Leskelle ei voida maksaa verovapaita kilometrikorvauksia, kun kuolinpesä ei voi näitä vähentää (kuolinpesä ei voi käsitellä leskeä palkansaajana). Jos leski käyttää omaa autoaan kuolinpesän maatalouden ajoihin, kuolinpesä saa vähentää matkakulut lisävähennyksenä 0,45 euron kilometritaksan mukaan.

Vastaavasti jos kuolinpesän nimissä olevaa autoa käytetään kuolinpesän maataloudessa, vähennys verovuonna 2012 tehdään kuolinpesän maatalouden tulosta 0,45 euron kilometritaksan mukaan.

Myös kuolinpesän osalta menettely perustuu Keskusverolautakunnan 6.11.2002 antamaan päätökseen. Kuolinpesän kannattaa korvata matkakulut matkalaskun perusteella muille osakkaille paitsi leskelle. Silloin voidaan kaikki autokulut vähentää korkeamman taksan mukaan.

Jos yksityisvarallisuuteen kuu-

luvaa autoa käytetään metsänomistajan metsätalouden ajoihin, vähennys tehdään 2C-lomakkeella 0,25 euron kilometritaksan mukaan, jos todellisia kustannuksia ei ole selvitetty.

Ajetut kilometrit tulee selvittää muistiinpanoissa.

Ajokilometriselvitystä ei tarvitse liittää veroilmoitukseen.

MT

Avaa artikkelin PDF