VIERASKOLUMNI Maaseudun mahdollisuuksien tueksi konkretiaa
Maaseudun elinvoimaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista muun muassa uusiutuvan energian tuotannon osalta on kirjoitettu tässäkin lehdessä viime aikoina useaan otteeseen. Tottahan se on. Jos ajattelemme esimerkiksi metsävarojamme ja sen potentiaalia uusiutuvan energian tuotannon kannalta, mahdollisuudet sijaitsevat jossain aivan muualla kuin kehä kolmosen sisäpuolella.
Toisaalta globaalien elintarvikekriisien myötä puhtaalla kotimaisella ruualla uskoisi olevan kysyntää jo tätäkin aspektia silmällä pitäen. Matkailuelinkeinon tarjoamat mahdollisuudet luovat niin ikään mahdollisuuksia synnyttää uusia työpaikkoja maaseutumaisille alueille.
Maaseudun tarjoamista mahdollisuuksista kirjoitti myös ympäristöministeri Ville Niinistö omassa kolumnissaan (MT 14.8.). On todella positiivista, että myös hallituksessa ja erityisesti ympäristöministerin toimesta uskotaan suomalaiseen maaseutuun.
Tämän soisi näin näkyvän myös konkretian tasolla. Syksyn budjettiriihessä maatalous oli jälleen kerran se sektori, jolle esitettiin leikkauksia, samaan karuun faktaan törmättiin jo kevään kehysriihessä.
Mitä vihreään talouteen tulee, mahdollisuuksia uusien työpaikkojen luomiselle on, mutta konkreettiset panostukset tällekin sektorille hallituksen taholta puuttuvat. Samaa märkää rättiä on heitetty monelta muultakin osin alueiden niskaan jo kuntien valtionosuuksien leikkausten kautta.
Sektori, jossa tavoitteet ja teot ovat olleet jo pidemmän aikaa ristiriidassa, on uusiutuvan energian ala. Ristiriita on näkynyt eritoten eurooppalaisella tasolla, jossa erittäin kunnianhimoisia tavoitteita uusiutuvan energian lisäämiseksi on asetettu, samalla kuitenkin sahaten elinkeinon oksaa asettamalla uusia säännöksiä sille, mitä ylipäätään lasketaan uusiutuvaksi energiaksi.
Tässä keskustelussa on vahvasti ollut esillä myös puubiomassa. Parlamentin vihreä siipi näkee, että myös puubiomassan käyttöä on kyettävä säätelemään entistä vahvemmin muun muassa kestävyyskriteerien kautta. Puun kestävän käytön takaaminen tulee toki varmistaa, mutta itse näen ongelman olevan lähinnä Euroopan ulkopuolelta tulevalla puubiomassalla. Eurooppalainen ja eritoten suomalainen metsien käyttö on jo tällä hetkellä ja on aina ollut hyvin kestävällä pohjalla.
Viimeiset kaksi vuotta on odoteltu komissiolta esityksiä kiinteän biomassan käytölle. Suomen kannalta ensimmäiset esitykset, joita julkisuuteenkin vuosivat, olivat hyvin vahingollisia. Puunkäyttöä olisi jälleen kerran säädelty hyvin voimakkaasti ja pahimmillaan puulle olisi voitu asettaa kertoimia jopa päästökaupassa. Pitkän vaikuttamisen tuloksena komissio on pehmentänyt linjaansa ja jatkanut edelleen valmistelua.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että lopulliset päätökset kestävyyskriteerien osalta menevät seuraavalle parlamenttikaudelle.
Jos puun käyttöä halutaan oikeasti edistää, luoda työpaikkoja vihreän talouden sektorille ja maaseudulle sekä tuottaa kotimaista energiaa, tarvitsemme tukea myös lainsäädännöstä. Tällä hetkellä kaikkien puolueiden suulla puhumme kyllä maaseudun elinvoimaisuudesta, mutta harvassa ovat ne konkreettiset kädenojennukset, jotka oikeasti edistävät maaseudun ja alueiden elinkeinoja ja luovat niitä kaivattuja työpaikkoja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
