Paikalliset verkkoyhtiöt rakentavat kuitua kasvaakseen
”Katsomme muutoksia liian lyhyellä perspektiivillä. Jos Suomi olisi ollut tällainen 1800-luvulla, maa olisi jäänyt rakentamatta”, väittää Finnet-liiton toimitusjohtaja Jarmo Matilainen.
Nyky-Suomessa kuituverkkojen rakentaminen etenee hitaasti, vaikka sijoitusrahaa olisi yllin kyllin.
Sisämaa autioituu vauhdilla, mutta Matilaisen mielestä meno voi vielä muuttua. Ilmastonmuutoksen edetessä elämä lauhkeassa ilmastossa, järvien äärellä voi houkutella kovastikin väkeä. Maailmanlaajuisesti. Sitä odotellessa kylät kannattaisi pitää elävinä, esimerkiksi hyvien yhteyksien avulla.
Matilainen elää niin kuin visioi. Työpaikka on Helsingissä ja junassa, koti Saimaan äärellä Mikkelin Heinälahdessa.
Aina hänen visioitaan ei ole ymmärretty. Edellisestä paikastaan Mikkelin Puhelimen toimitusjohtajana Matilainen erosi nelisen vuotta sitten sen jälkeen, kun omistaja ryhtyi jarruttelemaan yhtiön it-kasvustrategian toteuttamista.
Finnet-liitossa Matilainen johtaa 24 alueellisen puhelinyhtiön etujärjestöä. Yhtiöillä on nykyisin 230 000 kaapeli-tv-liittymää, 170 000 kiinteää puhelin- ja 200 000 laajakaistaliittymää, joista 40 000 valokuidulla.
Matilainen on vakuuttunut, että valokuitu lyö itsensä läpi ennemmin tai myöhemmin. Nyt sitä rakennetaan kaupunkeihin ja paikoin maaseudulle aktiivisten toimijoiden varassa. 41 prosentilla suomalaisista on mahdollisuus valokuituun.
Suuri osa maaseudusta ja omakotitaajamista jää kuitenkin väliinputoajiksi – tukea hankkeisiin ei saa, eikä kaikkia operaattoreita kiinnosta rakentaa.
Moni paikallisverkkoyhtiö rakentaa kuitua maaseudulle, toisin kuin pörssiyhtiöt, Matilainen huomauttaa.
”Asiakasomisteisissa yhtiöissä verkon takaisinmaksuaika on pitkä. Kuiturakentamisen kannattavuutta pitäisi arvioida seitsemän vuoden aikajänteellä.”
Mitä valtio voisi tehdä maaseudun nopeiden verkkoyhteyksien hyväksi? Rahaako vain lisää?
”Ensimmäiseksi pitäisi edistää digitaalisia palveluja julkisella sektorilla. Sieltähän kysyntä lähtee liikkeelle.”
Sähköinen asiointi on jo yleistynyt, mutta lomakkeen siirtyminen nettiin on vasta alkua. Varsinkin koulutusta ja sosiaali- ja terveyspalveluita voisi järjestää etäyhteyksien avulla.
”Kela antaa ennemmin taksilippuja kuin laajakaistan hankintaseteleitä. Kaikki palvelut pitäisi miettiä digitaalisuuden kautta.”
Kun digipalvelut yleistyvät, nopeista yhteyksistä tulee arkipäiväisiä välttämättömyyksiä. Silloin verkkoihin liittyjiä riittää. Tukirahaa tarvitaan vähävaraisille.
Toistaiseksi Suomi on mobiililaajakaistan valtakunta. Rajoituksettomasti tiedonsiirtoa tarjoavia, verrattain edullisia 3g- ja 4g-liittymiä on 3,3 miljoonaa, kaksi kertaa enemmän kuin kiinteitä laajakaistaliittymiä.
Langaton tiedonsiirto ei voi kasvaa loputtomiin. Ruotsissa houkuttelevien tarjousten aika on jo ohi.
PC för alla -lehden mukaan yksikään sikäläinen mobiilioperaattori ei enää suo rajatonta surffausta kiinteään hintaan.
”Täällä on vielä käynnissä markkinaosuustaistelu. Pyritään hankaloittamaan kilpailijoiden asemaa.”
Mobiilinetin valta-asema merkitsee Finnet-yhtiöille, että ne kutistuvat lankaliittymien vähetessä, ellei valokuidusta ja palveluista saada uutta liiketoimintaa.
Matilainen ennustaa, että tulevaisuudessa mobiili- ja kiinteä verkko täydentävät toisiaan.
Finnet-liitto on esittänyt tv-käytöstä vapautuvaa 700 megahertsin taajuusaluetta kiinteiden verkkojen täydentäjäksi. Saariston kaltaisilla hankalilla alueilla liittymä lähimpään kuituverkkoon voitaisiin korvata langattomalla yhteydellä tukiasemaan.
Nykysuunnitelman mukaan valtio aikoo huutokaupata 700-taajuusalueen mobiililaajakaistan kasvavaan tarpeeseen vuonna 2016.
”Meitä vastassa on mobiilioperaattorien kimppa, jota liikenne- ja viestintäministeriö tukee.”
HENRIK SCHÄFER
Moni paikallisverkkoyhtiö
rakentaa kuitua maaseudulle,
toisin kuin pörssiyhtiöt.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
