Tiesuola on pilannut paikoin pohjavesiä – suolan käyttö kasvaa ja ympäristöystävällinen vaihtoehto on kallis

Hirvikoskella sijaitsevassa varastossa on noin 400 tonnia natriumkloridia. Tänä vuonna ensimmäiset suolat levitettiin 4.-5. lokakuuta. Kuvassa YIT Rakennuksen työmaapäällikkö Turkka Mäkilä Loimaan alueurakasta. Hän kertoo, että suolan alkuperä vaihtelee ja sitä tuodaan muun muassa Egyptistä ja Yhdysvalloista. Tiesuola on karkeampaa kuin tavallinen ruokasuola. Kuva: Sanne Katainen

Kuva: Jukka Pasonen

Talvisin nahkakenkiin ilmestyy valkoisia, aaltoilevia raitoja. Niistä tietää kävelleensä suolalla sulatetulla tiellä.

Viime talvena maanteiden liukkautta torjuttiin Suomessa 113 000 tonnilla suolaa. Valtaosa siitä on natriumkloridia ja jokunen prosentti kalsiumkloridia, jota käytetään erityisesti sorateiden pölynsidontaan ja kestävyyden parantamiseen.

Kloridisuolat ovat haitallisia pohjavesille. Siksi muutamalla kymmenellä pohjavesialueella on siirrytty kaliumformiaattiin, joka on muurahaishapon suola. Sen formiaattiosa hajoaa paksuissa maakerroksissa vedeksi ja hiilidioksidiksi ennen kulkeutumistaan pohjaveteen.

Teiden kunnossapidon asiantuntija Heikki Lappalainen Väylävirastosta kertoo, että kalliin ja joissain oloissa suolaa tehottomamman kaliumformiaatin käyttö on vähäistä. Sitä levitetään yhteensä runsaalle sadalle tiekilometrille noin 400 tonnia talvessa.

Suomen tärkeillä pohjavesialueilla kiemurtelee yli 800 kilometriä teitä, joita suolataan läpi talven.

"Mikäli kaikkien niiden hoidossa siirryttäisiin klorideja yli kymmenen kertaa kalliimpaan kaliumformiaattiin, kasvaisivat teiden talvihoidon kustannukset 5–10 prosenttia", Lappalainen sanoo.

Maanteiden talvihoitoon käytettiin viime vuonna noin 105 miljoonaa euroa. Siitä lumenpoiston osuus oli noin 60 prosenttia ja liukkaudentorjunnan 40 prosenttia.

Maanteiden talvihoitovaatimuksia nostettiin vuoden alussa yli 10 000 tiekilometrillä, mikä lisää suolankäyttöä. Myös talvien leudontuminen, sääolojen äkilliset vaihtelut ja kasvaneet liikennemäärät lisäävät teiden suolaustarvetta.

Suomen ympäristökeskuksen (Syke) johtavan asiantuntijan Taina Nysténin mielestä suolauksen lisääntyminen vaatii pohjavesien tilan seurannan ja suojelun laajentamista.

Yhä uusilla pohjavesialueilla on jo havaittu suolaantumista. Syke on tutkinut pohjaveden kloridipitoisuutta Salpausselällä 47 pohjavesialueella vuosina 1955–2014. Kloridipitoisuuksien huomattiin kasvaneen etenkin 2000-luvulla. Havaintopisteistä 49 prosentissa kloridipitoisuus oli noussut ja 40 prosentissa laskenut.

Terveysviranomaisten asettama suositusarvo talousveden kloridipitoisuudelle, 25 milligrammaa litrassa, ylittyi runsaassa neljänneksessä seurantakohteista. Kaikkiaan pohjavesinäytteiden kloridipitoisuus vaihteli 0,4:stä 700 milligrammaan litrassa.

Väyläviraston Lappalaisen mukaan yksittäisiä tienvarsien kaivoja on korvattu Suomessa kloridipitoisuuden nousun takia.

Liukkaudentorjunta-aineet aiheuttavat suolaantumisen ohella muitakin vesistöhaittoja; niitä ovat raskasmetallien liukeneminen, kemikaalijäämät, happikato ja sitä seuraava rautapitoisuuden nousu.

Ely-keskukset mittaavat pohjavesien kloridipitoisuutta noin 230 kohteessa. Uusia kohteita otetaan harkinnanvaraisesti seurantaan.

Näytteet otetaan 2–4 kertaa vuodessa ja niistä analysoidaan kohteesta riippuen kloridin lisäksi natrium, kalsium, magnesium, happi, sulfaatti, sameus, sähkönjohtavuus, happamuus, alkaliteetti ja kokonaiskovuus.

Tiesuola syövyttää teiden rakenteita, ajoneuvoja ja vesijohtoverkostoa. Suola voi myös heikentää pintavesien laatua ja vaikuttaa kaloihin.

Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan tiesuola kulkeutuu aurauksen ja ilman mukana 2–20 metrin etäisyydelle tiestä. Kalsium-, magnesium- ja natriumionit voivat nostaa maan pH-arvoa, köyhdyttää maaperää ja heikentää siten kasvien elinoloja.

"Suolat saattavat aiheuttaa neulaskatoa tienreunan männyissä, mutta haitta on ohimenevä ja esteettinen", Lappalainen toteaa.

Suomessa ei ole tutkittu tiesuolan vaikutuksia eläimiin. Kokemusten mukaan porot kerääntyvät teille syömään suolaa. Lisäksi koirien ulkoiluttajat ovat huomanneet suolan rikkovan tassujen ihoa.

Kanadalaistutkimuksen mukaan jotkin linnut saattavat kärsiä myrkytysoireista talvisin.

Luonnon ja pohjavesien pilaantumista voidaan ehkäistä vähentämällä tiesuolausta, rakentamalla teille pohjavesisuojauksia, lisäämällä vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden käyttöä sekä keräämällä hulevedet pois tieltä.

Liikenneturvallisuuden takia teiden suolausta ei kuitenkaan voida lopettaa tai korvata kokonaan paikoin tehottomammalla formiaatilla. Hiekoitus ja polanteiden mekaaninen karhentaminen puolestaan soveltuvat vain vähäliikenteisille tieosuuksille.

"Hiekka ei ole vilkkaalla tiestöllä järkevää edes ympäristön kannalta, jos ajatellaan uusiutumattomien soravarojen käyttöä ja pölyhaittoja", Lappalainen pohtii.

Se, että noin 85 prosenttia autoilijoista käyttää nastarenkaita palvelee myös nastattomia. Jos nastarenkaiden osuus putoaisi alle puoleen, lisääntyisi liukkaudentorjunnan tarve selvästi.

Tiesuola on yleensä vuorisuolaa, jota tuodaan esimerkiksi Keski-Euroopasta ja Välimeren maista. Joskus harvemmin käytetään merisuolaa. Lappalaisen mukaan alueurakoitsijat vastaavat tiesuolan hankinnoista noudattaen talvihoidon laatuvaatimuksia ja annosteluohjeita.

Kalsiumkloridi on peräisin Tetran tehtaalta Kokkolasta. Ainetta valmistetaan liuottamalla kalkkikiveä suolahapossa.

Tiesuolan käyttöä on jo pitkään pyritty vähentämään kehittämällä levitystekniikoita ja seuraamalla tarkentuneita säätietoja.

Vuodesta 1990, jolloin suolauksen ympäristöhaittoihin herättiin, levitysmäärä on liki puolittunut per tiekilometri. Toki tieverkko on samaan aikaan kasvanut. Nyt läpi talven suolattavia teitä on lähes 9 600 kilometriä koko 78 000 kilometrin maantieverkostosta.