Paperikoneen sylinterimies ryhtyi mylläriksi
”Pienmyllärin elämä on hyvin työteliästä, mitään ei saa ilmaiseksi”, Kari Laukas sanoo. Jaana KankaanpÄÄ Kuva: Viestilehtien arkistoSAVITAIPALE (MT)
Mylläriksi ei ryhdytä hetken mielijohteesta. Kun perinteikäs Tienhaaran mylly tuli myyntiin, Kari Laukas alkoi varovasti miettiä ammatinvaihdosta.
Takana oli 30 vuotta vuorotyötä UPM:n Kaukaan tehtaalla paperikoneen kuivan pään sylinterimiehenä. Koko uran aikana tehtaalla ei ollut lomautuksia eikä yt-neuvotteluja.
”Kaukas oli erittäin hyvä työnantaja, maailman paras.”
Työn luonne alkoi kuitenkin hiertää miehen mieltä.
”Työ muuttui äärettömän yksitoikkoiseksi valvomossa istumiseksi, olla köllöttelyksi.”
Laukas otti opintovapaata ja meni yrittäjäkurssille. Myllyn osto oli vielä monen neuvottelun päässä.
”Ostin tämän myllyn vasta kun olin tarpeeksi monta kertaa Heikin (mylläri Heikki Jalo) kanssa tarinoinut. Sanoin, että jos opetat minut mylläriksi ja niin kauan kuin tarve vaatii, voidaan tehdä kaupat.”
Lupaus opetuksesta kirjattiin kauppasopimukseen. Eläkkeelle jäänyt mylläri perehdytti paperimiestä uuteen ammattiin neljän kuukauden ajan.
”Sen jälkeenkin Heikki on käynyt antamassa vanhemman myllärin neuvoja.”
Myllärin avopuoliso Tuula Salminen jatkoi alkuun vanhassa ammatissaan optikkoliikkeen myyjänä. ”Viisi vuotta tein kahta työtä ennen kuin sanoin itseni irti. Tykkäsin entisestä työstäni, mutta sitten ei ollut enää voimia tehdä kahta työtä.”
Salminen hoitaa viljan ostot, kirjanpidon, laskutuksen, suoramyynnin ja markkinoinnin.
Myllyn yläkerrassa hän täyttää pussit, jotka menevät lähiseudun kauppoihin ja omaan suoramyyntiin.
Viljaa hankitaan lähialueelta puoli miljoonaa kiloa vuodessa. Viljan toimittajia on muutamia kymmeniä.
Uusi mylläri puolisoineen vaalii huolella jopa vuosikymmeniä vanhoja kauppasuhteita viljelijöihin. Viljan laatu on kilpailuvaltti, josta maksetaan päivän hintaa enemmän. ”Mehän seuraamme Vyrrin (vilja-alan yhteistyöryhmä) sivuja. Jos meinaa lähialueelta viljaa saada, siitä pitää olla valmis maksamaan. Ei viljelijä tyydy päivän hintaan”, Salminen kertoo.
Viljan laatu tarkastetaan näytteistä myllyn pienessä laboratoriossa.
Suurimpia asiakkaita ovat leipomot. Ne sijaitsevat lähiseudulla kuten viljatilatkin. Vanhin asiakassuhde on 60-luvulta ja uusin viime kesältä.
Uusi asiakassuhde syntyy tyypillisesti niin, että Salminen vie näytejauhoja leipomon kokeiltavaksi.
Etenkin ruis- ja ohrajauhojen tarjonta näyttää sopivan hyvin eteläkarjalaiseen leivontaperinteeseen. Siihen kuuluvat esimerkiksi ruisleivät, kalakukot, lepuskat ja rieskat.
Tienhaaran myllyllä on myyntiä yrittäjien mukaan riittävästi. Nykyistä enempää ei kahden ihmisen voimin ehditä tuottaa.
”Ei ole itsestään selvää, että asiakassuhteet pysyvät. Asiakkaita, jotka arvostavat lähellä tuotettuja jauhoja, pitää palvella hyvin. Kyllä isot myllyt yrittävät kaapata meidän asiakkaita”, Salminen sanoo.
Myyntivaltteja ovat tuotteiden tuoreus, kotimaisuus, lisäaineettomuus ja joustava palvelu.
Myllyn koneet ovat edellisen yrittäjän aikaisia. Ohra ja ruis jauhetaan vasaramyllyllä ja vehnä valssimyllyllä. Kaura litistetään hiutaleiksi höyryttämättä.
Kun mylläriä pyytää kehumaan tuotteitaan, vastaus tulee äkkiä.
”Meillä on maailman paras ohralestyjauho. Miksikö? Sen takia, kun me osaamme ostaa oikeaa ohralajiketta ja viljelijä osaa viljellä sitä oikein.”
Lajiketta mylläri ei sano, se on liikesalaisuus.
Tienhaaran myllyn palveluihin kuuluu siemenviljan lajittelu ja peittaus. Palvelu on niin suosittu, että varauskirja huhti–toukokuulle täyttyy nopeasti.
Myllärin työssä on omat valo- ja varjopuolensa.
”Pienmyllärin elämä on hyvin työteliästä, mitään ei saa ilmaiseksi. Toisaalta ei tarvitse pyöritellä peukaloitaan, aika kuluu kuin siivillä”, Laukas sanoo.
Myllärin pitää osata monta eri hommaa, Laukas kertoo. Pitää ymmärtää sähkön kulkua, tehdä peltitöitä ja puusepäntöitäkin. Jopa jauhosäkkien nostelu on taitolaji.
”Vanha mylläri opetti senkin. Nostat käsillä ja jaloilla, et selällä.”
Myllärin työ on pölyistä, meluista ja raskastakin, Salminen luettelee. Talvella pitää olla reilusti päällä, sillä suuri osa myllystä on lämmittämätöntä tilaa.
Salmisen mielestä myllärin työ sopii oman tiensä kulkijalle, joka haluaa laittaa itsensä peliin.
”Meillä on tässä Karin kanssa aika hyvä tiimi.”
Tienhaaran Mylly Oy on ollut Kari Laukaksen omistuksessa vuodesta 2005. Kesäkuussa päättyneellä tilikaudella tehtiin myyntiennätys, liikevaihtoa kertyi 232 000 euroa. Yhtiö on velaton.
Laukas laskee nyt tienaavansa kolme neljäsosaa paperimiehen palkasta plus osingot sen päälle.
”Lähtökohta oli se, että jos saan puoletkaan siitä sylinterimiehen palkasta, olen hyvin tyytyväinen.”
TARJA HALLA
Lähtökohta
oli se, että
jos saan puoletkaan
siitä sylinterimiehen
palkasta, olen hyvin
tyytyväinen.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
