Keijusalama tallentuikuvaan lokakuun ukkosella
Ilmatieteen laitoksen lumitutkija Panu Lahtinen seuraa ukkosia harrastuksenaan. Vuoden 2009 ensimmäisten Suomen yläsalamahavaintojen innoittamana hän hankki tarkoitukseen sopivan automaattikameran.
Lokakuun 25. päivänä Lahtista onnisti, sillä kamera oli kello 0.46 tallentanut Viron rannikolla esiintyneen ukkosen synnyttämän keijusalaman.
Havainto varmistettiin seuraavana päivänä Ilmatieteen laitoksen salamanpaikantimen havainnoista. Itse yläsalamaa salamanpaikannin ei havaitse, mutta yläsalamaa edeltävän maasalaman se havaitsee.
”Tuntuu todella mukavalta onnistua tällaisessa, jonka tietää olevan erittäin harvinaista meillä Suomessa”, sanoo Lahtinen.
Yläsalamoihin kuuluvia ukkospilvien yläpuolella esiintyviä valoilmiöitä havaitaan Suomessa säännöllisesti, joskin vähänlaisesti.
Ensimmäiset yläsalamat havaittiin maailmallakin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1989 Yhdysvalloissa. Suomen ensimmäiset yläsalamat havaitsi vuonna 2009 pieksämäkeläinen Timo Kantola.
Yläsalamoita esiintyy 10–100 kilometrin korkeudella. Niistä erotetaan kolme eri laji punaiset keijusalamat, rengasmaiset kajosalamat ja ukkospilvien huipuista ylöspäin suuntautuvat viuhkasalamat.
Nyt havaittu keijusalama on yläsalamoista yleisimmin havaittu laji.
Yläsalamat ovat seurausta maasalamasta. Sopivassa tilanteessa maasalama voi aiheuttaa erittäin nopean, voimakkaan ja laaja-alaisen muutoksen ukkospilven sähkökentässä, jonka vaikutus tuntuu aina noin 100 kilometrin korkeudella asti.
Lopputuloksena syntyy punaisen ja sinisen väreissä hohtavia yläsalamoita. Niiden värintuottomekanismi on samankaltainen revontulien kanssa, mutta itse ilmiöt ovat erilaiset.
Ilmatieteen laitoksella vaarallisiin sääilmiöihin erikoistuneen tutkijan Antti Mäkelän mukaan ukkoskausi 2012 oli keskimääräistä vaisumpi.
”Vuoden saldo 78 000 maasalamaa Suomessa on vain hieman yli puolet keskimääräisestä. Mutta ei se olekaan ihme, sillä ei kesä säiden puolesta ollut ukkosille kovin otollinen”, Mäkelä toteaa.
Lahtisen havaitsema tapaus osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi, koska ukkosalue ei ollut kovinkaan raju, eikä se tuottanut paljon salamoita. Lisäksi salamanpaikantimen havainnoista löytyi kuvanottohetkeltä yhteensä kahdeksan paikannettua salamaniskua.
”Nyt yritämme selvittää, mikä näistä iskuista itse asiassa liipaisi keijusalaman ja millä tavalla nuo kahdeksan iskua liittyvät toisiinsa ja keijusalamaan”, Mäkelä sanoo.
MAIKKI KULMALA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
