Navetan suunnittelussa pihistellään
Navetoiden suunnitteluun käytetään huomattavasti vähemmän rahaa kuin rakentamisen suunnitteluun yleensä.
Teollisuuden tuotantorakennuksen suunnitteluun käytetään yleensä 3–6 prosenttia hankkeen koko kustannuksista. Navetoiden suunnitteluun kuluu alle yksi prosentti kokonaiskustannuksista.
”Tavalliseen teollisuushalliin, jossa ei ole mitään erikoista, käytetään enemmän rahaa suunnitteluun. Navetan suunnittelu ei poikkea siitä muutoin kuin että se on vaativampaa”, maa- ja metsätalousministeriön yliarkkitehti Raija Seppänen sanoo.
Teollisuudessa tuotantorakentamiseen käytetään rahaa, koska yrityksillä ei ole varaa temppuilla toimimattoman rakennuksen kanssa.
Navetan suunnittelutyön tekee usein pieni yritys. Eikä niitä ole kovin montaa. Alalle ei ole koulutusta, vaan osaaminen on peruskoulutuksen lisäksi hankittava itse.
”Kyllä on pula tekijöistä. Ja niiden kirjo on laaja. Valitettavan vähän on erikoistuneita osaajia.”
Seppänen muistuttaa, että navetta on niin suuri hanke, että kukaan ei suunnittele sitä yksin.
”Yrityksen koolla ei ole väliä, vaan sillä, että löytää erityisosaajien verkoston. Verkoston valinnassa kannattaa nähdä vaivaa.”
Esimerkiksi lehmäliikennettä ei tavallinen suunnittelija osaa miettiä.
Navettojen rakentamisen arvo laitteineen on noin 180–200 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi rakennusten korjauksiin käytetään noin 100 miljoonaa euroa.
Koko uuden navetan arvosta rakennuksen osuus on noin 60 prosenttia ja laitteiden 40. Navettoja rakennetaan noin 150 kappaletta vuodessa.
Investointitukea saaneiden navettojen lehmämäärä on kymmenessä vuodessa lähes kolmikertaistunut. 2000-luvun alussa tuetuissa navetoissa oli keskimäärin 30 lehmää, viime vuonna oli 79. Tukea hanketta kohti maksettiin silloin noin 100 000 euroa, nyt 470 000.
Koon kasvaessa on suunnittelutyö monimutkaistunut.
”Rakentamisen tapa on oleellisesti muuttunut. Lait, vaatimukset materiaaleista ja suunnittelun pätevyydestä ovat tiukentuneet. Ennen tehtiin itse, nykyisin se ei ole mahdollista.”
Siksi Seppäsen mielestä viljelijän on syytä keskittyä tuotannon käynnissä pitämiseen ja uuden tuotannon mahdollisimman nopeaan käynnistämiseen.
Markkinatalous ohjaa rakentamista. Siksi viljelijä törmää helposti tilanteeseen, jossa myyjä tarjoaa kytkykaupalla koko kalustepakettia.
”Eri valmistajan laitteet eivät ole välttämättä yhteensopivia. Valmistajat ovat suuria maailmanlaajuisia yrityksiä, jotka ovat tehneet koko ketjun laitteet”, Seppänen selittää.
Mikä on tarjottaessa edullista, saattaa osoittautua käytännössä toimimattomaksi.
Seppäsen mielestä kannattaa käydä katsomassa kauempanakin, mitä on tehty.
”Käykää naapurimaissa ja vaikka rapakon takana. Sitten tietää, mitä voi pyytää. Jos suunnittelijalle maksaa ja tietää mitä haluaa, voi myös vaatia. Tai sitten vaihtaa porukan”, Seppänen sanoo.
Pätevän suunnittelijan valinta on viljelijän vastuulla.
”Tämä on markkinataloutta, pitää osata valita. Viranomainen auttaa, mutta ei valitse yrittäjän puolesta”, Seppänen toteaa.
AIMO VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
