Teurastamoala keskittyy edelleen
Tänään tuli taas postissa paimenkirje Saarioisilta, että teuraat olisi vain parasta lähettää Saarioisten kautta Atrialle kaupan toteuduttua.
Kirjeessä muistutettiin, että sopimukset sitovat molempia osapuolia ja seuraamuksia tulee, jos sopimusta rikotaan.
Ainakaan minun sopimuksessani ei mainita, että jos ja kun toinen sopimusosapuoli myy toimintansa, sopimus sitoo edelleenkin.
Samaisessa kirjeessä toistetaan, että Atria vakuuttaa kunnioittavansa Saarioisten tuottajien kanssa tehtyjä tuotantosopimuksia kaupan jälkeenkin.
Tähän liittyen esitänkin nyt kysymyksen Atrian pääjohtaja Juha Grönille. Takaako Atria meille Saarioisten tuottajille myös paremman tilityshinnan verrattuna Atrian A-tuottajiin?
Minulla on vertailutieto hinnoista. A-tuottajien/ Atrian asiakas ja Saarioisten asiakas laittoivat teuraita/ sonneja autoon noin kahden viikon sisällä toisistaan. Molemmilla sattui olemaan pari melko saman painoista (pihvi)sonnia, luokka R ja rasva 2. Atrian tuottaja sai 3,94 euroa ja Saarioisten 4,34 euroa. Erotus 0,40 euroa.
Takaako siis Atria, että me Saarioisten tuottajat saamme aina 0,40 euroa paremman hinnan kuin Atrian A-tuottajat? Odotamme mielenkiinnolla pääjohtaja Juha Grönin vastausta.
Kirjeessä myös vakuutetaan, että huhusta huolimatta Atria ei ole lopettamassa teurastusta Jyväskylässä. Sellaisiakin huhuja sattuu olemaan, että Atrian Kauhajoen teurastamolla ei ole ainakaan ruuhkaa, pikemminkin päinvastoin. Euroopan suurimpiin ja tehokkaimpiin kuuluvassa teurastamossa ei olekaan kapasiteetti täydessä käytössä.
Pääjohtaja voi tämänkin huhun kumota, jos se ei pidä paikkaansa.
Tätä taustaa vasten on erikoista, että sellainen teurastamo, jolla ei omakaan kapasiteetti ole täydessä käytössä, ostaa lisää sitä. Todennäköisempää on, että pian kaupan jälkeen Jyväskylän teurastamo lopetetaan.
Kilpailuviraston on syytä tutkia asiaa tarkoin, koska ”sokea reettakin” näkee, että Atrian tarkoitus on ostaa kilpailija pois häiritsemästä.
Kilpailuvirastossa on syytä miettiä sitäkin seikkaa, miksi 90 nautaa päivässä teurastava pystyy maksamaan paremmin kuin 90 nautaa tunnissa (ainakin kapasiteetti tähän) teurastava. Atrialla on niin mahtava kapasiteetti, että se tekee tunnissa sen, minkä Saarioinen päivässä. Valitettavasti tämä tehokkuus ei näy tuottajien tilityshinnassa.
On myös sellaisia huhuja, ettei Snellman pysty enää ottamaan vastaan naudan tuottajia. Saarioisten myyntiaikeet ovat siirtäneet tuottajia yllin kyllin Snellmanille. Snellman onkin enää sitten ainut yksityinen vastavoima tuottajien omille kahdelle teurastamolle.
Snellmanille on annettava tunnustusta, että se on sitkeästi yrittänyt korottaa niin sian kuin naudankin tuottajahintoja. Muistamme hyvin sianlihan hinnan korotuksen, johon Snellman toivoi muita teurastamoja mukaan. Atrialla kyllä tunnettiin tuottajien tuska, mutta siihen se sitten jäikin. Myöhemmin olemme saaneet lukea, että Snellmankin on joutunut laskemaan hintaa.
Jos on seurannut tilannetta, kiistaton tosiasia on, että hintaveturina ylöspäin eivät ole toimineet tuottajien omat teurastamot, vaan yksityinen sektori.
Suuruuden ekonomiasta ei ole ollut mitään hyötyä tuottajille.
Teurastamoalan edelleen keskittyminen on kiihdyttänyt myös pienten tuottajien lopettamista. Kuten joskus aiemmin kirjoitin, suurissa teurastamoissa ”tehotuotannolle” maksetaan parempaa hintaa, kuin pienille, ja keskittyminen vain syventää tilannetta.
Tuotanto loppuu siis tehokkaimmasta päästä, jos sitä mitataan rahalla.
Suomi ei ole ollut pitkään aikaan enää omavarainen naudanlihassa. Nykyään ei enää sianlihassakaan. Tämän kaupan seurauksena ala keskittyy ja kartellisoituu entistä enemmän ja Suomi siirtyy lopullisesti tuontilihaan.
Onko Suomella siihen varaa, on niin sanottu hyvä kysymys.
Kilpailuviraston on tarkkaan tutkittava ja harkittava, hyväksyykö se tämän kaupan. Jos hyväksyy, kilpailuvirasto on yhtenä osapuolena lyömässä naulaa Suomen lihantuotannon arkkuun.
Heikki Peltola
maanviljelijä
Lapua
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
