vierasyliö Puissamme on auringon tuottamaa bioydinvoimaa

Nyt kun Suomeen kaavailtu uusi ydinvoima on joutunut maailmanpolitiikan myllerrykseen, on hyvä muistaa, että meillä on jo melkoisesti omaa, luonnollista voimaa.

Metsiin paistava aurinko on tärkein ydinvoimalamme. Sen uumenissa käy ydinreaktioista tehokkain, vetypommeistakin tunnettu fuusio.

Maanpäällisistä voimaloista poiketen auringon ydinsaasteet

jäävät avaruuteen. Energia saapuu metsään puhtaana

valona.

Suomen alue vastaanottaa auringosta vuodessa 1,3 tsettajoulea (ykkösen perässä on 21 nollaa). Kun vuonna 2013 energian kokonaiskulutuksemme oli 1,3 eksajoulea (18 nollaa), saamamme aurinkoenergia vastasi tuhatkertaisesti koko kulutustamme.

Auringon ydinvoimassa on energiaongelmiemme ratkaisu.

Pulmana on vain aurinkoenergian varastoiminen.

Tarvitsemme kesällä yllin

kyllin saatavaa säteilyä pitkän talven aikana.

Puut ovat pulman ratkaisseet. Ne jalostavat aurinkoenergian kemiallisten yhdisteiden sidosenergiaksi. Se on turvallisesti varastoitunut puuainekseen eli biomassaan.

Talvella poltamme tätä bioydinvoimaa takoissamme halkoina, voimaloissa hakkeena ja sellutehtaissa ligniininä.

Puiden aurinkovoimalan

rakentaminen on helppoa. Puut pystyttävät itse itsensä, kun ne on kerran istutettu.

Kun me levitämme tehdasvalmisteiset aurinkopaneelit

maan päälle telineisiin vain yhdeksi kerrokseksi, puut

kasvavat neulasensa tai

lehtensä useaan kerrokseen.

Havupuista tehokkain monikenno on kuusi. Yhtä maaperän neliömetriä kohti istutuskuusikossa on auringon puolelta mitattavaa neulasten pinta-alaa seitsemän neliömetriä.

Avarammassa männikössä neulasten kennoa on puolet

vähemmän. Lähes kuusen peittävyyteen pääsevät tiheään istutetut, nopeakasvuisiksi

jalostetut hybridihaavat,

poppelit ja pajut.

Havupuiden kennostolla on etunaan kevät. Ainavihannat

havut ovat lumien jälkeen valmiina fotosynteesiin, kun lämpötila nousee pari astetta nollan yläpuolelle.

Havupuiden on toisaalta karaistava latvasilmunsa

seuraavaa talvea varten. Siksi

havupuiden kasvu hiljenee loppukesällä.

Lehtipuiden fotosynteesi hyödyntää kesän jälkipuoliskon

havupuita paremmin. Kasvuisimpia ovat sellaiset vesovat lehtipuut jotka eivät mene

ruskaan ollenkaan, vaan jatkavat kasvuaan lokapakkasiin asti. Niiden latvasta paleltuu talvella aina kymmeniä senttejä, mutta keväällä latvuksen vesominen ohittaa latvasilmun

paleltumisen.

Ruotsissa on vertailtu 30 vuoden ajan puiden aurinkoenergian sidontaa, kun niitä kasvatetaan biolämmöksi, biosähköksi tai bioetanoliksi.

Keski-Ruotsin, eli meillä Varsinais-Suomen ja Uudenmaan tasolla eniten aurinkoenergiaa varastoi jalostettu

Salix-paju, 130 gigajoulea

(yhdeksän nollaa) hehtaarille

vuodessa. Lähes saman, 110

gigajoulea sitoo hybridihaapa.

Lannoitetusta istutuskuusikosta saa 100 gigajoulea. Luontaisesti kasvava rehevän maan kuusikko pääsee 70

gigajouleen.

Teemme ajatusleikin: Ilmasto muuttuu niin, että puu alkaa kasvaa koko Suomessa yhtä nopeasti kuin Keski-Ruotsissa.

Kuinka paljon bioydinvoimaa 20 miljoonaa metsähehtaariamme tuottaisivat, jos ne viljeltäisiin biotalouden kuuselle, hybridihaavalle ja Salix-pajulle?

Vastaus on kaksi eksajoulea. Se on 54 prosenttia enemmän kuin nykyinen koko energian tarpeemme.

Eipä istutuskuusikko tai hybridihaavikko kuitenkaan vielä kasva koko maassa samalla vauhdilla. Eikä kaikkea puuta ole poltettavaksi käytetty ennenkään, eikä käytetä tulevaisuudessakaan.

Bioydinvoiman määrältään valtaisa merkitys paljastuu silti; puun kasvussamme on yhä valjastamatonta voimaa.

Tämä on myös uuden ajattelun biotalouden perusta. Metsä Fibren alkuvuoden 2014 ilmoitus miljardin euron biotuotetehtaasta Äänekoskelle on tästä esimerkki.

Tehdas valmistaa ensimmäisessä lohkossaan massoittain tärkeintä biomateriaalia: sellua

korkealaatuisen paperin ja kartongin raaka-aineeksi.

Toisessa lohkossa tuotepaletti vahvistuu biokemikaaleilla

kuten tärpätillä ja mäntyöljyllä.

Toisen lohkon uusista tuotteista lähimpänä käytäntöä lienee puuperäinen viljelykate, kompostoituva biomuovi. Sitä odottavat maailman 15 miljoonaa vihannesmaan hehtaaria, jotka katetaan nyt mustalla, hajoamattomalla öljymuovilla.

Kolmas lohko on bioenergia.

Jo nyt saamme metsäteollisuudelta puiden bioydinvoimaa enemmän kuin atomivoimaloiden sähköä. Vuonna 2013 metsäteollisuuden puusta – puru, kuori, hukkapalat, mustalipeä – jauhamaa voimaa oli koko energiastamme 20 prosenttia. Ydinvoiman osuus oli 19 prosenttia.

Biotalouden tulevaisuudessa puuvoiman osuus voi edelleen nousta.

Äänekoskella bioenergian lohko tarkoittaa biosähköä, prosessihöyryä, kaukolämpöä ja puupolttoainetta. Tehdas tuottaa bioenergiaa yli oman tarpeen. Se voi heti myydä biosähköä verkkoon, kaukolämpöä Äänekosken asukkaille ja

puupolttoainetta esimerkiksi pelletteinä.

Seuraavan sukupolven bioenergiasta lähimpänä käytäntöä on sahanpurusta höyryräjäyttämällä ja viinakäyttämisellä tehtävä bioetanoli. Se tuo puidemme bioydinvoiman jokaisen bensiiniautolla ajavan suomalaisen tankkiin.

VELI POHJONEN

Kirjoittaja on maatalous- ja

metsätieteiden tohtori ja

Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen dosentti.

Avaa artikkelin PDF