Kustannusten tuntemus auttaa viljakaupassa

Viljojen markkinahinnat vaihtelevat vuosittain merkittävästi. Riskinhallinta- ja hinnansuojauskeinot voivat tasata viljelyn kasvanutta epävarmuutta.

Viljely ei ole enää välttämättä kannattavaa, vaikka tuotanto yltäisi kansallisten keskisatojen tasolle.

Samalla tuotantopanosten määrällä pitäisi siis tavoitella entistä suurempaa satoa, jotta kustannusten nousu ei söisi tulosta.

Eniten ovat nousseet lannoite- sekä poltto- ja voiteluaineiden kustannukset. Niissä on myös ollut eniten vuosittaista vaihtelua.

Sen sijaan siemen- ja kasvinsuojelukustannukset ovat pysytelleet suhteellisen vakaina.

Viime vuonna viljelykustannukset olivat koko 2000-luvun korkeimmat. Osasyynä olivat märän syksyn seurauksena kaksinkertaistuneet kuivauskustannukset.

Viime vuonna muuttuvat kustannukset esimerkiksi kevätvehnän viljelyssä olivat 120 euroa tuotettua satotonnia kohti, kun viisi vuotta sitten ne olivat 71 euroa.

Tänä kesänä viljelyn kustannusten ei odoteta nousevan, ellei sadonkorjuussa tapahdu ikäviä yllätyksiä.

Jos sato päästää korjaamaan ajoissa kuivissa olosuhteissa, kuivauskustannukset palautuvat vuoden 2011 tasolle ja pienentävät osaltaan kokonaiskustannuksia noin 60 euroa hehtaarilta.

Ennakkolaskelmien mukaan kevätvehnän tuotantokustannukset laskisivat tänä vuonna 13 euroa tonnilta, mikäli satotaso pysyy samana kuin viime vuonna.

Jos kevätvehnän sato yltää viiteen tonniin hehtaarilta, tuotantokustannukset tonnia kohden alenevat jopa 40–50 euroa, vaikka tuotantopanoksia käytettäisiin enemmän.

Mikäli lisätyillä tuotantopanoksilla satoa saadaan kuusi tonnia hehtaarilta, tuotantokustannus tonnia kohden alenee edelleen yli 40 euroa tonnilta.

Tuhannen kilon sadonlisäys ei välttämättä onnistu tuotantopanoksia lisäämällä. Lisäys edellyttää hyvää maan rakennetta ja kunnossa olevaa vesitaloutta, viljelykiertoa sekä edullisten esikasvivaikutusten ja lajikkeiston parhaimmiston hyödyntämistä.

Samalla saadaan puskuria myös sään ääri-ilmiöiden torjumiseksi.

Kustannukset vaihtelevat paljon tilojen välillä, kun tarkastellaan myös kiinteitä kustannuksia.

Tuotantokustannuksia laskettaessa on huomioitava, että viljelykustannusten (siemen-, lannoitus-, kasvinsuojelu- ja muut kustannukset) lisäksi kustannuksia aiheuttavat myös työ, koneet, rakennukset ja pellon pääoma.

Tuotantoon kiinnitetylle pääomalle on saatava riittävä korko.

Kasvintuotannon talousseurannan laskelmissa käytettävä korkoprosentti omalle pääomalle on viisi prosenttia, joka vastaa pääoman tuoton ohjearvoissa tyydyttävän kannattavuuden alarajaa.

Suurimmat erot tilojen välisissä tuloksissa ovat olleet sadon määrissä ja konekustannuksissa.

Viime vuosina eroja ovat selittäneet yhä enemmän myös lannoituskustannukset ja sadon myyntihinta.

Parhaimmat tilat pääsivät viime vuonna kevätvehnän tuotantokustannuksissa 277 euroon tonnilta.

Näillä tiloilla satotaso oli 4 800 kiloa, lannoituskustannukset 172 euroa ja konekustannukset 207 euroa hehtaaria kohti.

Vastaavasti heikomman tuloksen tehneillä kevätvehnän tuotantokustannukset olivat 424 euroa tonnilta, kun sato oli 3 700 kiloa, lannoituskustannukset 193 euroa ja konekustannukset 329 euroa hehtaarilta.

Heikoimmassa tilajoukossa lannoituksesta maksettiin siis 21 euroa enemmän hehtaarilta, mutta sato oli 1 100 kiloa heikompi kuin parhaimmassa neljänneksessä.

Tulokset käyvät ilmi Pro Agrian Lohkotietopankin tuloksista, johon on kerätty Pro Viljelys -kehittämisryhmien talousseurannan tuloksia kymmenen vuoden ajalta noin 600–1 000 tilalta vuosittain.

Sadonkorjuu on nyt käsillä, ja tiloilla mietitään parhaita mahdollisia myyntitapoja ja -ajankohtia. Jollei niistä ole jo keväällä sovittu, on hyvä olla tietoinen oman tilan viljan tuotantokustannuksista.

Vaihtelevien hintaennusteiden vertaaminen omiin tuotantokustannuksiin helpottaa päätöksentekoa myyntihetkellä.

Jos omat tuotantokustannukset poikkeavat huomattavasti keskimääräisestä, on syytä arvioida tuotannon kustannusrakennetta ja miettiä sopivia ratkaisuja toisaalta satotason nostamiseksi ja toisaalta kustannusten hallitsemiseksi.

Pohtiminen on hyvä aloittaa niistä peltolohkoista, joilla sato jää useina vuosina alle tavoitellun ja niistä kustannustekijöistä, jotka poikkeavat eniten keskimääräisestä.

Kaiken tulee myös perustua suunnitelmalliseen viljelyyn eli tuotetaan sitä, mistä on kysyntää.

Kasvintuotannon tuotantokustannuslaskelman tekeminen auttaa hahmottamaan, milloin ja millaisissa erissä ja millä hinnalla kannattaa myydä, jotta saadaan katettua tuotantoon sidotut kustannukset, omalle työlle palkkaa ja vielä vähän rahoitusta tuotannon kehittämiseen ja investointeihin.

Pro Agrian asiantuntijat tekevät tilan tietoihin ja toteutuneisiin tuloihin ja menoihin perustuvia tuotantokustannuslaskelmia.

Myös netissä toimivalla laskurilla, Tuottopehtorilla (www.tuottopehtori.fi) pystyy vertailemaan eri tuotannontekijöiden vaikutuksia tuotantokustannuksiin.

SARI PELTONEN

Pro Agria Keskusten Liitto

Avaa artikkelin PDF