Ympäristö

Tunturipöllö lentää tuulessa ja tuiskussa, mutta kärsii ilmastonmuutoksesta ensimmäisten joukossa

Talvi on eläimille selviytymistaistelua. Jokaisella lajilla on omat keinonsa sopeutua kylmään ja pimeään vuodenaikaan.
Timo Heikkala
Maailmanlaajuisesti tunturipöllöjen määrän on arvioitu puolittuneen noin 200 000 linnusta 100 000 lintuun. Pesiviä pareja on alle 30 000. Suomessa tunturipöllö pesii vain harvoin. Kuvassa lumiseen maisemaan hyvin maastoutuva tunturipöllökoiras Ranuan eläinpuistossa.

Eläimet ovat evoluution saatossa kehittäneet mitä nerokkaimpia keinoja selvitä Pohjolan pimeästä ja kylmästä talvesta.

Yksi äärimmäisiin olosuhteisiin erinomaisesti sopeutunut laji on tunturipöllö, joka elää pohjoisella tundra-alueella ympäri maapallon, Suomessa vain Ylä-Lapissa.

Valkoista tunturipöllökoirasta on miltei mahdoton erottaa lumisesta ympäristöstä. Valkoisenkirjava naaras erottuu hieman helpommin.

”Lumisella kelillä koiraan asu antaa paremman suojan, mutta hautoma-aikaan kirjava väritys suojaa naarasta paremmin”, Ranuan eläinpuiston intendentti, eläinlääkäri Heini Niinimäki selittää.

Talvella tunturipöllön höyhenpeite tihenee, mutta se on kuitenkin ilmava. Pörhistely tuottaa linnulle vielä lisää lämmittävää ilmaa höyhenpeitteen sisään.

”Sillä on jaloissa karvatöppöset ja höyhenpeite myös nokan ympärillä, mikä lämmittää hengitysilmaa”, Niinimäki kertoo.

”Tunturipöllö on taitava lentämään tuulessa ja tuiskussa. Se ei tarvitse hyviä lentokelejä.”

Arktisena lajina tunturipöllö kärsii ilmastonmuutoksesta ensimmäisten joukossa.

”Mikäli lumipeitteen määrä talvella vähenee, vähenee todennäköisesti myös tunturisopuleiden määrä”, Niinimäki toteaa. Pääravinnon vähyys kaventaa tunturipöllön elinoloja entisestään.

Tunturipöllö luokitellaan Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi ja maailmanlaajuisesti vaarantuneeksi. Laajamittainen munien keruu ja lintujen metsästäminen johti Suomessa lähes lajin katoamiseen 1930-luvulla, eikä kanta ole siitä toipunut. Ilmaston lämpeneminen arktisilla alueilla heikentää elpymisen mahdollisuutta.

Pesiviä pareja on Suomessa nollasta sataan, ”tavallisesti ei yhtään”, Niinimäki kertoo. Suomen luonnossa lajin tiedetään pesineen viime vuosien aikana vain muutaman kerran.

Lajille perustettiin hiljattain kansainvälinen suojeluohjelma, jota johtaa Korkeasaaren tutkimuskoordinaattori Kirsi Pynnönen-Oudman.

Suojeluohjelmalla pyritään pitämään lajin eläintarhakanta elinvoimaisena ja geneettisesti riittävän monimuotoisena. Lintuja voidaan mahdollisesti myös palauttaa luontoon, jos tunturipöllöjen tilanne luonnossa heikkenee entisestään.

Timo Heikkala
Naalin korvat ovat pienemmät ja kaula ja kuono lyhyemmät kuin muilla ketuilla, mikä vähentää lämmönhukkaa.

Myös naali eli napakettu on sopeutunut arktisiin olosuhteisiin erinomaisesti. Se vaihtaa talveksi kesäturkkia kaksi kertaa paksumman, valkean tai harmaan talviturkin.

”Naalin turkki on huomattavasti paksumpi kuin punaketun”, Niinimäki toteaa. Naali voi näyttää pullukalta, vaikka olisi normaalipainoinen. Turkin paksuus hämää.

Kylmään elinympäristöön sopeutumisesta kertoo jo naalin ruumiinrakenne: Lämpöä luovuttavat ulokkeet, kuten korvat, kuono, kaula ja häntä ovat pienempiä tai lyhyempiä kuin lämpimillä seuduilla elävillä sukulaislajeilla.

Naali varastoi ruokaa paitsi pesäkäytäviinsä tai maan sisään, myös nahkansa alle rasvaksi. Rasva eristää, ja siihen varastoitunutta energiaa kuluttamalla naali selviytyy yli niukkaravintoisen talvikauden.

Tunturipöllön tavoin naali pesii Suomessa vain harvoin. Viimeinen varmistettu pesintä tapahtui vuonna 1996 Utsjoen Paistunturilla.

Laji on Suomessa äärimmäisen uhanalainen mutta maailmanlaajuisesti elinvoimainen.

Timo Heikkala
Paksu talviturkki suojaa ilvestä kylmältä. Leveät ja tuuheakarvaiset tassut helpottavat kulkua lumisilla alueilla.

Lumessa kulkeminen kuluttaa energiaa, minkä vuoksi monet laumaeläimet, kuten sudet, kulkevat usein peräkkäin hyödyntäen lauman jäsenten kulkureittejä. Näin säästyy energiaa.

Ahman yksi selviytymiskeino perustuu ruumiinpainoon nähden suuriin tassuihin, joiden avulla se pääsee kulkemaan hangessakin suhteellisen vaivattomasti.

”Ahma ei ole paras saalistaja, mutta hangella se saa suurta etua, jos saaliseläinten jalat uppoavat lumeen”, Niinimäki selittää.

Myös ilveksen tassut muistuttavat lumikenkiä. Se pystyy levittämään varpaansa, jolloin kantavaa pintaa on enemmän.

Kasvinsyöjistä poro on erityisen hyvin sopeutunut Pohjolan talveen. Kylmän pitää loitolla paksu, ontoista karvoista koostuva turkki sekä nahanalainen rasvakerros, jota poro kuluttaa ruuan käydessä vähiin talven niukkoina aikoina.

Poron sorkka eli kopara on leveä, ja poro voi levittää sitä pehmeässä hangessa lisää. Näin kulkeminen lumessa on helpompaa. Kopara sopii hyvin myös kaivamiseen. Talviravinto löytyy usein hangen alta.

Porolla on erinomainen hajuaisti, jonka avulla se pystyy haistamaan jopa metrisen hangen alla olevan jäkälän ja arvioimaan, onko sitä riittävästi, jotta kaivaminen kannattaa.

Metsäpeura on sopeutunut vielä lumisempiin oloihin kuin poro: Pitemmillä jaloilla se pääsee kulkemaan Kainuun syvälumisissa metsissä, joissa lumi upottaa enemmän kuin tuntureilla, ja pidempi kuono-osa mahdollistaa poroakin paremman hajuaistin. Hajunystyröitä tarvitaan, sillä jäkälä on paksun nietoksen alla.

Porolla on lisäksi nisäkkäille ainutlaatuinen kyky muuttaa silmän väriä vuodenajan mukaan. Tromssan yliopiston ja Lontoon UCL-yliopiston tutkijoiden mukaan värimuutos johtuu verkkokalvolla olevan heijastavan kalvon muutoksesta, minkä ansiosta poron näköherkkyys jopa tuhatkertaistuu kaamosaikana. Se auttaa poroa havaitsemaan jopa varjoissa lymyävät pedot.

Lue myös: Vesisade tai metsäkone voi häiritä karhun talviunta – pesänvaihto kesken unien onnistuu mutta kuluttaa energiaa

Timo Heikkala
Tuuhea talviturkki pitää suden lämpimänä. Sopeutuminen haaskojen syöntiin helpottaa ravinnonhankintaa talvella.
Lue lisää

Lukijalta: On ongelma, että päästökaupan rahat eivät mene hiilinielujen omistajille – rahavirta pitää saada Suomeen ja metsänomistajille

Tulevaisuudentutkija Tuomas Kuhmonen kannustaa maaseudun ihmisiä toiveikkuuteen – Tulevaisuuteen kannattaa sijoittaa, sillä yhä useampi nuori haaveilee elämästä maalla

Ilmastokompensoitu kuluttaminen on yhä kuluttamista – "En halua olla tökkimässä autoni töpseliä seinään jokaisella pysähdyksellä"

Haahkan poikastuotto romahti petopaineen takia – supikoirien ja minkkien metsästyksellä voi vähentää pesiviin naaraisiin kohdistuvaa saalistusta