Erä

Missä koiran kanssa pääsee ladulle hiihtämään? – Tietoja koko maan koirahiihtoladuista on koottu yhteen Lipas-tietokantaan

Metsästyskoira kaipaa runsaasti liikuntaa, koirahiihto on oivallinen liikuntamuoto kiinnipitoajalla.
Hannu Huttu
Kirsi Huttu ja suomenpystykorva Kiepin Urho nauttivat keväthangista Suomussalmen Säynäjäsuolla.

Koirat tarvitsevat liikuntaa ympäri vuoden. Syksyn jahtikausi on metsästyskoirien aktiivisinta aikaa, jolloin liikettä tulee riittävästi.

Lintumetsällä laajoja hakulenkkejä tekevälle pystykorvalle voi kertyä päivässä kilometrejä jopa 50, vauhdikkaalle kanakoiralle reippaasti enemmän. Myös vuorokauden hirven matkassa kulkeva hirvikoira tai jäniksen perässä juokseva ajokoira ovat tottuneet kymmenien kilometrien lenkkeihin.

Metsästyskausi kuitenkin loppuu aikanaan, ja koirien kiinnipitoaika alkaa maaliskuun alussa. Yksi ratkaisu talven vauhdikkaaksi liikunnaksi on koirahiihto.

Koirahiihtoa ei tarvitse harrastaa kilpailumielessä, jossa rotukohtaiset ominaisuudet karsivat lajiin vain siihen parhaiten soveltuvat rodut. Lähtö­kohtana voi olla ihan vain koiran kunnon ylläpitäminen, mutta ei koiran ulkoiluttajankaan kunnolle tee pahaa silloin tällöin tehty vauhtilenkki.

Parhaiten vauhtia saa pidettyä luistelutyylillä, mutta perinteiselläkin pääsee.

Tärkeimmät varusteet normaalien hiihtovermeiden lisäksi ovat koiran vetovaljaat, hiihtäjän vetovyö sekä joustava veto­naru. Myös vyöhön kiinnitetty kelatalutin sopii hyvin varsinkin metsästyskoirille, jotka eivät juuri vedä mutta joilla on taipumusta säntäillä viettiensä ohjailemana.

Pitkässä narussa kulkevan koiran yllättäviin liikkeisiin on paremmin aikaa reagoida. Toisaalta pitkä naru voi aiheuttaa enemmän vaaratilanteita muiden liikkujien kanssa.

Suomussalmella suomenpystykorva Kessun kanssa sivakoivan Jukka Korhosen mielestä lenkkinä hiihdettävä latu on parempi kuin edestakaisin kuljettava.

”Toisten koirien kohtaamisia tapahtuu vähemmän, ja koirallekin on mielekkäämpää mennä koko ajan eteenpäin”, Korhonen kertoo.

”Valjaat suojaavat hiihtoon tottumattomia koiria niskaan kohdistuvalta äkkinykäisyltä, ja flexin narun sisäänkelautuminen estää sotkeutumisen suksiin.”

Parhaimmillaan Korhosella on kolme pystykorvaa hiihto­kavereina. Koiraladun olisi hyvä olla maastossa, jossa korkeuserot eivät ole suuria. ”Jyrkät laskut voivat aiheuttaa vaaratilanteita.”

Missä koiran kanssa sitten pääsee ladulle hiihtämään? Tänä talvena lunta löytyy Etelä-Suomea myöten, joten siltä osin puitteet ovat kunnossa.

Maanlaajuisesti julkiset koira­hiihtoladut löytyvät parhaiten Jyväskylän yliopiston ylläpitämästä Lipas-tietokannasta, jossa on ajantasaista tietoa myös muista liikuntapaikoista, ulkoilureiteistä sekä virkistysalueista.

On olemassa myös yleisiä hiihtolatuja, joille on varattu koirahiihtoon omat vuoronsa. Näistä voi kysellä kuntien liikuntatoimista ja koirayhdistyksiltä.

Loppukeväästä voi pakkasöiden jälkeen muodostua luistelusuksien kestävät hanget. Silloin kannattaa hakeutua laajoille suoalueille tai järville. Siellä saa kokea vapauden tunteen, kun reitti ei ole sidottu latu-uraan. Keväthangilla kannattaa kuitenkin tarkkailla koiran tassuja. Liian pitkä lenkki karkealla hangella voi kuluttaa koiran tassut verille.

Koirahiihtoladuista löytyy helposti tietoa koko maan kattavasta Jyväskylän yliopiston ylläpitämästä Lipas-tietokannasta.
Lue lisää

Jurvassa hiihtäjän ”Amerikka”

Suojelukoiraharrastuksen kohtalon hetkistä olisi kaikkien koirayhdistysten syytä ottaa opikseen

Hiihtokaveri voi olla myös karvainen – näin onnistuu koirahiihto

Tutkimus: Nämä ovat suomalaisten koirien yleisimmät ei-toivotut käyttäytymispiirteet – yhtenäisyydet ihmisiin yllättivät