Näillä konsteilla luonnoneläimet selviävät purevista paukkupakkasista

Orava saa talveksi tuuheamman ja harmaamman turkin. Kuva: Erkki Makkonen

”Eläinten sopeutumiskeinot ovat yhä tallella, vaikka talvet ovat leudontuneet. Eläimillä on yhä erilaisia konsteja selvitä kovistakin pakkasista”, toteaa Oulun yliopiston eläinfysiologian emeritusprofessori Esa Hohtola.

Useimmat maamme nisäkkäät talvehtivat aktiivisina eli ne liikkuvat ja ruokailevat päivittäin. Jänikset, ketut ja oravat ovat sopeutuneet talveen hyvin. Niiden turkki vaihtaa talveksi väriä ja turkista tulee samalla tiheämpi. Esimerkiksi jäniksellä on kesällä karvoja puolta vähemmän kuin talvella. Monet talvella aktiivisina pysyvät lajit vaihtavat talveksi kuitenkin elinalueitaan. Hirvet kokoontuvat usein laumoiksi alueille, joista ne saavat paljon ravintoa mahdollisimman vähäisellä liikkumisella.

”Harva luonnoneläin kuolee kylmään, jos se vain saa ruokaa. Vaikka metsäkauriiden ruokinnasta puhutaan usein, ne ovat havumetsävyöhykkeen eläimiä ja tottuneita kylmään. Metsäkauriskin selviää, jos se saa kaivettua hangen alta ruokaa, toki aina heikoimmat yksilöt karsiutuvat. Pahimpia tilanteita aiheuttavat vaihtelevat säät, jolloin ruoka voi jäädä jään alle niin etteivät kauriit pääse ruokaan käsiksi”, Hohtola toteaa. Silloin kauriit voivat nääntyä nälkään.

Myös sopulit, myyrät, hiiret ja päästäiset etsivät talveksi uusia elinpaikkoja, siksi niitä eksyy usein sisätiloihinkin. Monet eläimet rakentavat talveksi lämpöä eristävän pesän. Näin tekevät muun muassa oravat, piisamit ja majavat.

Eläimet osaavat käyttää hyväkseen myös lumen eristävää vaikutusta. Esimerkiksi jyrsijät pysyvät lumen alla maan rajassa, johon ne kaivelevat talvikäytäviään.

Jotkut eläimet vaipuvat talviuneen tai -horrokseen, jolloin ne välttävät talvisen ruuan etsinnän. Tunnetuin talviunia nukkuvista eläimistä on karhu, joka nukkuu talven yli syksyllä keräämänsä rasvakerroksen turvin. Nukkuvan karhun sydämen syke ja sen ruumiinlämpö laskevat energian säästämiseksi.

”Myös mäyrät ja supikoirat nukkuvat talviunta. Supikoirilla talviuni on yleensä vain muutaman kuukauden pituinen ja leutoina talvina se saattaa olla liikkeellä läpi talven”, Hohtola kertoo.

Muutamat tasalämpöiset eläimet, kuten lepakot, siilit ja koivu- ja tammihiiret, vaipuvat talvihorrokseen. Horroksessa niiden ruumiin lämpötila laskee lähelle nollaa. Elossa se pysyttelee ruumiin rasvavarastojen avulla. Jos lämpötila putoaa lähelle jäätymispistettä, alkaa lämmönsäätely toimia uudelleen. Tämä varmistaa sen, ettei eläin jäädy kuoliaaksi vaan voi etsiä uuden lämpimämmän paikan.

Kolmas eläinten käyttämä talvehtimistapa on kylmänhorros. Siihen vaipuvat vaihtolämpöiset eläimet, kuten matelijat, sammakkoeläimet ja hyönteiset. Horroksessa niiden elintoiminnot ovat lähes pysähdyksissä ja ruumiinlämpö saattaa varsinkin selkärangattomilla laskea nollan alapuolelle. Soluihin muodostuu jäätymispistettä alentavaa glyserolia, joka pitää ne hengissä kovimmilla pakkasilla.