Metsänomistus ei ole mörkö – pala kerrallaan homma kyllä onnistuu
Toiset odottavat innolla vuoroaan perintömetsien omistajana. Joillekin se kirvoittaa hikikarpalot iholle, koska oma osaaminen arveluttaa. Metsäomistajaksi tulemista pelätään suotta liikaa, sillä tietoa on yllinkyllin saatavissa, pohtii MT Metsän päällikkö Mia Jouslehto kolumnissaan.
Metsänomistus kulkee suvuissa, paitsi metsään myös sen omistamiseen liittyy vahvoja tunteita. Kuva: Johannes WiehnKirpeäraikkaan talven aikana olen sattunut puheisiin useamman uuden metsänomistajan kanssa. Osalla metsät ovat jo omissa nimissä, osalla järjestelyt ovat tuloillaan.
Eräskin tapaamani tuore metsänomistaja oli aidosti innoissaan päästessään viimein jatkamaan pitkää ketjua metsien ja koko tilan omistuksessa. Puheessa kaikui toisaalta nöyrä ylpeys, että isovanhemmilta ja monta polvea taaempaa säilyneet mannut ovat yhä suvussa. Samalla sanoista oli kuuluvinaan huolenpoikanen. Siitä, että osaisi tehdä tulevaisuudessa oikeanlaiset toimenpiteet metsilleen, pitää ne hyvässä kasvussa ja vahvoina muun muassa erilaisia tuhoja vastaan.
Toinen henkilö kertoi hänkin kohtuullisen ylpeänä ottaneensa perheen metsät hoteisiinsa. ”Aluksi kauhistutti, ymmärränkö metsistä mitään”, hän kuvaili alkutuntojaan. Metsä ylläpitää kuitenkin hänen sidettään kotikonnuille, sillä pelloilla ovat jo pitkään häärineet toisten traktorit.
Vastaiskuna tiedonpuutteelle tuttuni lähti hankkimaan oppia ja käytännön taitoja erilaisilta kursseilta. Edellispolven tervaskantoisän ikivanha raivaussaha vaihtui uudempaan. Kesällä viikko lomaa oli jo kulunut taimikonraivuussa, ja helteessä tehty hikinen aherruskin jaksoi naurattaa myöhemmin. Nyt kuulemma metsistä ymmärtää paljon enemmän. Mitä ei tiedä sen voi kysyä. Kuten missä tahansa muussakin hommassa.
Osaanko, ehdinkö, jaksanko ottaa asioista selvää? Pala kerrallaan homma kyllä onnistuu
”Hiukan kauhistuttaa, metsien on tarkoitus siirtyä aikanaan minulle. MIten pärjään niiden kanssa”, sanoi kolmas tuttu. Hänkin on päättänyt ajaa hyvissä ajoin itseään edes vähän sisään metsäasioihin. Kuin sattumoisin työpaikalla tarjoutui tehtävänvaihdos, jossa pääsi osittaiseen kontaktipintaan metsäalan kanssa. Sen tuomasta tiedonmäärästä en tiedä, mutta pelkoa osaamattomuudesta se ainakin tuntuu karkottaneen.
Metsäomistukseen ja sen mukanaan tuomaan vastuuseen tuntuu liittyvän monenmoisia pelkoja. Osaanko, ehdinkö, jaksanko ottaa asioista selvää? Pala kerrallaan homma kyllä onnistuu, vaikkei kaikki tai edes melkein mikään metsätöiden vaihe olisi ennalta tuttu. Onneksi löytyy tahoja, joilta löytyy asiantuntijoita avuksi.
Suomessa on reilu 600 000 metsänomistajaa. Siihen joukkoon mahtuu jos jonkinlaista, eri taustoilla ja osaamisella tulevaa metsänomistajaa. Metsäomistusten toivoisi siirtyvän polvelta toiselle riittävän ajoissa. Näin tuoreilla, uusilla metsänomistajilla olisi intoa paneutua asioihin.
Pelkoja metsäomistuksia kohtaan voi aiheuttaa paitsi metsänhoito myös moninainen EU-säätely. Kotimainen metsäkeskustelukin lyö toisinaan tyrskyinä. Metsänomistaja ei kuitenkaan ole pahantekijä, vaan vaalii omaa isoisovanhempien takaa juontuvaa perintöään. Ja pitää siinä samassa vähän taloudenkin rattaita vauhdissa.
Sukupolvien perinnön vaaliminen voi kuulostaa kliseeltä. Mutta jotakin siinä vain on. Sen tuntee nenässään mättäällä istuessa. Ja jos lohduttaa, eivät ne menneetkään sukupolvet tienneet kaikkea kaikesta.
Kirjoittaja on MT Metsän päällikkö
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
