Itärajan hillasuo on esseistien paratiisi, jossa tabuaiheita ei ole – luontoäidille on helppo puhua niin lapsettomuudesta kuin mielenterveydestä

Niina Kivilä ja Kati Saonegin asuvat Helsingissä, mutta matkaavat joka kesä hillaan syrjäisille Itä-Lapin soille. Kuva: Jenny Rostain / Into Kustannus, kuvankäsittely: Aatu Jaakkola

MT Metsä|Kirjallisuus

13.11.202323:00

Arvio

Suvi Jylhänlehto

Esseeteos Hillasuolla kaikki on toisin yhdistää raikkaasti tietoa, tunnetta ja yhteiskunnallista pohdintaa.

Kirjoittajat Niina Kivilä ja Kati Saonegin vievät lukijan mukanaan jokakesäisille suoretkilleen, jossa aistit avautuvat ihailemaan väheksyttyä suoluontoa ja mieli rohkaistuu puhumaan arkaluontoisistakin aiheista.

Alkuosaa lukiessa pohdin, kuinka monesta näkökulmasta hillaa ja sen kasvualustaa voi käsitellä.

Paikoin teksti vaikuttaa tajunnanvirralta, jonka punaista lankaa ei ihan tavoita. Ajaudun arvuuttelemaan, luenko tietokirjaa vai päiväkirjaa.

Esseet kuitenkin imaisevat mukaansa, eikä lukuelämys missään vaiheessa tunnu tarpomiselta. Teoksen edetessä aiheet syvenevät.

Kirja herättelee pohtimaan, miten ihmeessä suomen kieli viliseekin niin kielteisiä suovertauksia ja miksi Suomi on kohdellut soitaan kaltoin.

Teos edustaa nykytaiteelle tyypillistä fiilistelevää minäkerrontaa. Minua se ei häiritse, sillä kaksikon tunnelmointiin loppukesän paahteisella hillasuolla on helppo samaistua.

Henkilökohtaiset pohdinnat tekevät yksityisestä yhteiskunnallista.

Koskettavin essee on Saoneginin Kun taiat eivät tepsi. Siinä hän kertoo lapsettomuuden aiheuttamista tuntemuksista: surusta, kaipuusta, turhautumisesta. Pelosta, että mikään ei muutukaan.

Rinnastaessaan marjoista tyhjän suon ja kohdun vailla kannettavaa lasta, Saonegin onnistuu sanoittamaan ihmisen alkukantaista yhteyttä luontoon.

Ravisuttava on myös hänen tutustumismatkansa petsamolaisiin juuriinsa.

Hillasuolla kaikki on toisin on myös kertomus ystävyydestä.

Helsingissä asuva kaksikko pakkaa joka kesä kumisaappaat ja kylmälaukut ja matkustaa yli tuhannen kilometrin päähän Itä-Lapin Sallaan vain ja ainoastaan hillojen vuoksi.

Itseään liikaa korostamatta he nostavat esiin eränkäyntimuotoa, jota marjastajat saati matkailuoppaat eivät osaa hehkuttaa.

Esseet ovat ikään kuin kirjeitä suon laidalta toiselle, kun kumpikin on uppoutunut ajatuksiinsa.

Poikkeuksellisen kaunis kansikuva herättää halun lähteä itsekin hillasuolle nauttimaan niin löytämisen riemusta kuin erämaan rauhasta.

Niina Kivilä ja Kati Saonegin: Hillasuolla kaikki on toisin. Into Kustannus. 270 sivua. Kuva: Annukka Mäkijärvi