Itämeri-kirja ei ui syvissä vesissä – Ari Heinilä toivoo, että muutkin löytäisivät oman merensä

Itseoppinut merentutkija ja dokumentaristi Ari Heinilä vietti lapsuutensa Päijänteen rannalla. Myöhemmin järven kasvattamasta nuoresta kuoriutui meri-ihminen.

Heinilä on aiemmin dokumentoinut merellä tutkimusmatkojaan, joiden pohjalta on syntynyt useita elokuvia. Vuosien saatossa merellä on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista. Heinilä kuvaa uudessa kirjassaan persoonallista suhdettaan pohjoiseen mereemme ja siellä kokemiaan seikkailujaan.

Kirja ei synkistele Itämeren saasteiden ympärillä. Konkreettista toimintaa harjoittamalla Heinilä näyttää esimerkkiä siitä, miten luonnon tilaan voi vaikuttaa.

”Vaikka Itämeren tila on vakava, tämä kirja ei ui synkissä vesissä.”

Vuosien varrella hän on ollut löytämässä kadonnutta hylkyä, jäljittämässä hylkyvarasta sekä rakentanut lautan mereen kulkeutuneista roskista. ITE-merentutkijan elämä vaikuttaa tosiaan pyörivän meren ympärillä. Kirjaa voisi samalla pitää tietynlaisena harrastusoppaana siihen, mitä kaikkea merellä voi tehdä.

Lukemalla kirjaa voi kuvitella itsensäkin mukaan Heinilän seikkailuihin. Kuvaukset nostattavat adrenaliinin tuntua lukijassa. Samalla sen avulla voi saada lisää tietoa meremme saarista, historiasta ja sen rikkaasta luonnosta. Tiesitkö, että Itämeressä on yli 100 000 hylkyä, joista suurinta osaa ei ole löydetty?

Kirja on myös täynnä hienoa suomalaista merimaisemaa ja luontoa asukkeineen. Kuvissa sukelletaan usein myös pinnan alle. Pelkän lukemisen ja kuvien katselun lisäksi, voi QR-koodia lukemalla katsoa Heinilän seikkailuja Youtube-videoidenkin muodossa.

Matkaopas kirja ei Heinilän mukaan kuitenkaan ole.

”Olen saanut paljon mereltä ja haluan myös maksaa velkaani takaisin auttamalla Itämerta, olkoonkin, että tekoni olisi vain pisara meressä”, Heinilä kirjoittaa.

Näin hän myös tekee, sillä kirjaa lukemalla voi itsekin innostua harjoittamaan arkipäiväistä tutkimusmatkailua ja tutustua tällä tavoin Itämeren tilaan.

Kirja muistuttaa myös omalla tavalla siitä, kuinka aikuisenakaan ei tarvitse menettää lapsenomaista intoaan ja leikkimielisyyttään. Päinvastoin Itämereen sukeltamalla ja leikkiin antautumalla voi löytää merkityksen.

”Toivon, että myös lukijani löytää oman merensä”, Heinilä kirjoittaa.

Ari Heinilä: Minun Mereni. 220 sivua. Into Kustannus.  Kuva: Into Kustannus