Maastomittaajalta vaaditaan kuntoa ja keskittymiskykyä

Metsäkeskuksen metsäneuvoja Satu Hara mittaa maastopäivän aikana kymmenien puiden pituudet Vertex-korkeusmittarin avulla. Kuva: Pentti Vänskä

"Jokaisesta koealan säteelle mahtuvasta puusta määritetään rinnankorkeudelta läpimitta elektronisilla mittasaksilla", metsäneuvoja Satu Hara Metsäkeskuksesta kuvailee työpäiväänsä. Kuva: Pentti Vänskä

Metsäkeskuksen metsätietoasiantuntija Ari Lamminaho kuljettaa aina mukanaan paperikarttaa maastoon lähtiessä. Kuva: Pentti Vänskä

Varustereppu selkään, gps päälle ja metsän siimekseen.

Näillä eväillä käynnistyy metsäkeskuksen maastomittaajien päivä.

"Pohjois-Savon alueella on tänä kesänä liikkeellä neljä mittaajaa. Keskimäärin mittaajia on pari jokaisessa maakunnassa, mutta määrä riippuu meneillään olevista hankkeista", valottaa metsätietoasiantuntija Ari Lamminaho metsäkeskuksesta.

Tänä vuonna kaukokartoitettavan alueen koko on poikkeuksellisen suuri, koska edellisinä kesinä huonot säät ovat estäneet suunniteltuja kartoituslentoja.

Ideaalitilanteessa kaikki maastomittaukset ovat valmiina elokuun loppuun mennessä.

Metsäkeskus kerää metsävaratietoa sekä laserkeilaamalla että tekemällä maastomittauksia. Tiedoilla täydennetään ja päivitetään metsään.fi-palvelua.

Lisäksi palvelun tietoja päivitetään metsänomistajan tekemien metsänkäyttö- ja kemera-ilmoitusten perusteella.

"Ensimmäinen koko maan kattava metsävarojen inventointikierros aloitettiin noin kymmenen vuotta sitten. Viimeistään vuonna 2020 metsään.fi-palvelu sisältää kaikkien Suomen metsänomistajien metsien kuviotason tiedot", Lamminaho kertoo.

Maastossa mitattujen koealojen avulla ulkopuolinen tulkitsija tulkitsee laserkeilausaineiston ja ilmakuvien perusteella puustotiedot koskemaan koko inventointialueen metsiä.

Lamminahon mukaan kaikki osat ovat tarpeen kaukokartoitetun puustotiedon tuottamisessa. Koealatietoja tarvitaan laserkeilausdatan tulkitsemiseen, minkä vuoksi tarkka sijaintitieto on välttämätöntä.

Kuluvan vuoden laserkeilaus- ja ilmakuva-aineisto kerättiin keväällä lentämällä.

Kun kesän kaikki maasto- ja laserkeilausaineisto on saatu valmiiksi, sen kattavuus tarkastetaan. Sekä metsäkeskus että ulkopuolinen tulkitsija vertaavat koealojen tuloksia laserkeilaamalla tuotettuun pistepilveen eli puuston kolmiulotteiseen malliin.

"Mahdollisia aukkokohtia paikataan sitten lisämittauksilla. Yleensä siitä kertyy viikon parin lisätyö", Lamminaho arvioi.

Nyt käynnissä olevien inventointien metsätiedot valmistuvat ensi vuoden aikana, jolloin kerätty tieto on saatavilla metsään.fi-palvelussa.

Lamminahon mukaan inventointi aloitettiin kunnittain, mutta nykyisin alueet ovat isompia.

"Laserkeilaus on helpompaa laajoilla alueilla. Tänä vuonna keilaus onnistui hyvin kirkkaiden ilmojen ansiosta, muina vuosina pilvet ovat välillä hankaloittaneet työtä."

Maastomittaajan työ vaatii tarkkuutta ja harkintaa. Metsäkeskus pyrkii siihen, että kaikki maastomittaajat tekisivät samat valinnat samantapaisilla alueilla.

"Mittaajat tekevät ristiinmittauksia toistensa koealoilla, jotta voimme varmistua työn laadusta", Lamminaho selittää.

Maastomittaaja käy päivässä läpi kuusi–yhdeksän koealaa. Mittaajan vastuulla on päättää, mitä sädettä kullakin koealalla käytetään.

"Säde riippuu puuston kehitysluokasta. Mitattavat puut valitaan säteen mukaan. Mitä harvempi puusto, sitä isompi on koealan säde", kertoo metsäneuvoja Satu Hara metsäkeskuksesta.

Koealan mittaaminen aloitetaan merkitsemällä sen keskipiste. Tämän jälkeen määritetään lukupuista eli kaikista säteen sisälle mahtuvista puista puulaji ja rinnankorkeusläpimitta.

Elektroniset mittasakset tallentavat puiden läpimitat saman tien, jolloin mittaajan ei tarvitse pelätä merkintävirhettä.

"Päivän aikana tulee paljon askeleita. Avarat kuusikot ovat miellyttävimpiä, taimikot ja tiheiköt taas raskaampia", Hara kertoo.

Kun maastomittaaja on käynyt läpi kaikki säteelle mahtuvat puut, hän mittaa vielä lopuksi jokaisen puulajin keskiarvoa edustavasta puusta pituuden ja iän.

Yksi inventointialue kattaa keskimäärin 800 erilaista koealaa.

"Pyrimme mittaamaan koealoja, joissa puuston tiheys, ikäluokka ja pääpuulajit vaihtelevat", Lamminaho kertoo.

Lamminahon mukaan keilaustekniikka kehittyy jatkuvasti, mutta pienimmät taimikot on edelleen tarkastettava maastossa.

"Varttuneesta puustosta saadaan tarkkaa tietoa. Haastavinta on puulajitulkinta, sillä siihen vaikuttaa monta muuttujaa, kuten lehtivihreän määrä."

Lamminahon mukaan sivupuut saattavat korostua suhteessa pääpuulajeihin nykyisellä menetelmällä.

"80 prosenttia pääpuulajien määrityksistä menee oikein. Jos pääpuulaji on määritetty väärin metsään.fi-palvelussa, saattaa se näyttää metsänomistajalle karkealta virheeltä, mutta siitä huolimatta kuvioittaiset puuston kuutiomäärät ovat aina oikein", Lamminaho vakuuttaa.

Metsään.fi-palvelu

1 Suomen metsäkeskus ylläpitää sähköistä metsään.fi-palvelua, jossa metsänomistaja näkee kokonaiskuvan metsäomaisuudestaan.

2 Palvelun tiedot, kuten hoito- ja hakkuuehdotukset, perustuvat metsäkeskuksen keräämään metsävaratietoon.

3 Metsävaratietoa tuotetaan yhdistämällä kaukokartoitus- ja ilmakuvausaineisto maastokoealamittausten tuloksiin.

4 Yksityismetsistä on tähän mennessä kartoitettu 85 prosenttia, mikä vastaa noin 12 miljoonaa hehtaaria.

5 Vuoteen 2020 mennessä koko Suomen yksityismetsät on laserkeilattu ja ilmakuvattu.

6 Kaikille inventointialueilla metsää omistaville ilmoitetaan, kun uudet metsävaratiedot valmistuvat.