Mahla kiinnostaa nyt maailmalla – "Potentiaalia tässä on moninkertaistaa hehtaarituotto koivikosta"

Joensuulaisen Kauko Kärkkäisen suunnitelmissa on moninkertaistaa metsästä saatava tulo luonnontuotteilla, kuten mahlalla. Kuva: Lari Lievonen

Mahlankerääjillä on meneillään kiireiset viikot. Joen­suulainen Kauko Kärkkäinen aloitti keruukauden Kiihtelysvaarassa sijaitsevassa koivikossaan huhtikuun alussa. Tänä vuonna työtä on erityisen paljon, sillä Kärkkäinen on juuri laajentanut keruualuettaan. Mahlantuotannossa on nyt kaksi kahdeksan hehtaarin koivikkoa.

Mahla alkaa virrata puussa keväällä, kun ilma lämpenee ja maa sulaa. Kuva: Lari Lievonen

Kausi alkoi letkuverkoston pesulla ja puiden porauksella. Kärkkäinen seuraa tarkasti säätä useasta sääpalvelusta monta kertaa päivässä. ”Vuorokausi saattaa helposti mennä pyöreäksi. Kun tulee pakkasta, koneisto pitää pysäyttää. Mahlan kuljetus pitää varata ennakkoon ja seurata jatkuvasti milloin se varataan.”

Mahla on maitoon verrattava tuote: se pilaantuu herkästi ja pitää kuljettaa tuotantolaitokselle vuorokauden kuluessa keruusta.

Kärkkäisen tavoitteena on kaksinkertaistaa tulevaisuudessa metsästä saatava nettotulo luonnontuotteilla, kuten mahlankeruulla. ”Potentiaalia tässä on moninkertaistaa hehtaarituotto koivikosta”, hän sanoo.

Itse kerättyjen luonnontuotteiden, kuten mahlan, myyntitulosta ei myöskään tarvitse maksaa veroa.

Keruuaika kestää vain muutamia viikkoja. Mahla alkaa virrata puussa keväällä, kun ilma lämpenee ja maa sulaa. Koivu tarvitsee mahlaa eli maitiaisnestettä käynnistääkseen kasvunsa ennen lehtien puhkeamista. Keruuaika loppuu, kun lehdet ilmestyvät.

”Kun puu on hiirenkorvalla, se alkaa puolustaa vihreäänsä, jotta lehdet eivät maistu herbivoreille ja toukille. Aminohappojen määrä mahlassa kasvaa, mikä tekee mahlasta happaman, ja koostumus muuttuu sameaksi. Mahlakausi on silloin ohi”, selittää Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jari Miina.

Parhaiten mahlaa tuottavat terverunkoiset ja hyvälatvuksiset koivut. Lahot ja halkeamat antavat viitteitä, etteivät nesteet kulje kunnolla rungossa.

”Paras olisi hitaasti etenevä kevät, jossa viileät yöt ja maltilliset plussakelit vuorottelevat. Tällainen lämpö­tilan vaihtelu pumppaa mahlaa”, Miina kertoo.

Mahlankeruu vaatii työläät alkuinvestoinnit, kun metsään rakennetaan letkuverkosto ja keruulaitteet. Kuva: Lari Lievonen

Puuvesimarkkinat ovat yksi nopeimmin kasvavista luonnontuotetrendeistä. Viime vuosina kiinnostusta on herättänyt kookosveden ohella koivun mahla. Pohjois-­Amerikassa vaahteran mahlasta valmistettu siirappi on lähes kansallistuote, jonka ympärillä on valtavat markkinat.

Suomessa toimii muutama mahlankeruuyritys, ja vienti kiinnostaa yrityksiä. Tohmajärvellä toimiva Nordic Koivu on kasvattanut tuotantoaan voimakkaasti viime vuosina. Toinen yrityksen perustajista, Susanna Maaranen, kertoo, että vuosituotanto pyörii nyt miljoonissa litroissa.

Yrityksen omassa tuotantolaitoksessa mahlaa pullotetaan, ja sitä myydään lähinnä Euroopan luontais­tuotekaupoissa ja apteekeissa. Mahlaa menee myös juomateollisuuteen, mutta suurimmaksi ostajakunnaksi on noussut kosmetiikkateollisuus, jossa on kiinnostuttu mahlan vaikutuksista ihosolujen uudistumiseen.

Nordic Koivu on kehittänyt voimakkaasti keräysjärjestelmäänsä ja laadunvalvontaansa viime vuosina. Mahlan yritys ostaa muutamalta kymmeneltä mahlaa tuottavalta metsänomistajalta. Tuotantoon tulevasta mahlasta otetaan joka päivä noin 500 näytettä.

Vaikka koivussa virtaakin keväällä melkoinen kultasuoni, ihan kaikkia koivikoita ei tuotantoon kelpuuteta. Esimerkiksi pienistä, muutaman hehtaarin koivikoista ei mahlaa kannata kerätä.

Tuotannon alkuinvestoinnitkin ovat melko suuret. Koivikkoon pitää rakentaa letkuverkosto, kuljetussäiliöt ja laitteet, joilla keruuta vauhditetaan. Siksi metsänomistajalle olisi tärkeää pystyä tekemään useamman vuoden sopimus valutuksesta, huomauttaa Jari Miina.

Kauko Kärkkäisen tavoitteena on valuttaa koivuista mahlaa kymmenisen vuotta.

Yhdestä puusta mahlaa valuu muutamasta kymmenestä litrasta jopa pariinsataan litraan kauden aikana. Siitä saatava hinta on liikesalaisuus, mutta MT:n tietojen mukaan hinta on noin 20–40 senttiä kilolta.

Vaneriteollisuuteen keruusta vapautunut puutavara ei todennäköisesti enää kokonaan kelpaa. Porausreiästä koivuun iskeytyy yleensä värivika ja laho, josta syntyy laatuvikoja puuhun.

”Metsänomistaja ei voi odottaa saavansa samaa hintaa mahlakoivuista kuin vastaavista koivuista, joista ei ole valutettu mahlaa”, Jari Miina toteaa.