Kunttamadon ja ihmisen silmin – uudistetussa Lustossa katsotaan metsää monesta vinkkelistä

Taiteilija-muotoilija Sanna Vatanen kömpi tunneliin virkattujen sienirihmastojen alle.  Kuva: Terhi Torikka

”Kysyin asiantuntijoilta, mihin metsä tarvitsee ihmistä. Selkeä vastaus oli, että ei mihinkään. Metsän tärkein eliö on kunttamato”, kertoo Luston kehittämisjohtaja Leena Paaskoski.

Kunttamato nouseekin tärkeään rooliin yhtenä uuden ydinnäyttelyn, Metsäsuhteiden maan, teemaelämistä, joita on yhteensä kuusi, kuten näyttelyn osiakin.

Kunttamadon maailmaa havainnollistaa näyttelyssä taiteilija-muotoilija Sanna Vatasen virkattu teos, jossa esimerkiksi sienet esiintyvät maan päällä sekä maan alla rihmastona. Teoksessa voi myös itse kömpiä ”maanalaiseen” tunneliin sekä osallistua näyttelyn kokoamiseen sormivirkkaamalla oman kunttamadon teokseen kuuluvaan seinämään.

Yksi Luston uudistuksen tavoite oli lisätä avaruutta ja raikastaa ilmettä. Kuvassa tutkimuspäällikkö Reetta Karhunkorva. Edessä Enni-Kukka Tuomalan teos.  Kuva: Terhi Torikka

Ydinnäyttely valottaa metsää ja metsäkulttuuria kuudesta erilaisesta näkökulmasta. Punainen lanka on, että näyttelyssä halutaan kertoa metsistä sekä suhteista niihin eri aikoina. Tärkeää on tuoda esiin myös metsän ilman ihmistä.

Koko Luston museokonsepti on remontin ja uusien näyttelyjen myötä muotoiltu uudelleen. Samalla näyttely on toteutettu niin, että se toimii myös kiertävänä ja on monikanavainen.

Tavoitteena oli tuoda museon toiminta yhteiskunnallisesti vaikuttavammalle tasolle, kertoi Paaskoski.

”Visio oli, että Lusto on vaikuttavin museo Suomessa”, sanoo Suomen metsämuseosäätiön hallituksen puheenjohtaja Jorma Saarimaa.

Työssä on käytetty apuna myös tulevaisuustuutoria.

”Tarvitaan menneisyyden ymmärtämistä, jotta voidaan rakentaa kestävää tulevaisuutta”, Paaskoski totesi.

Yksityiskohta näyttelyn kallisarvoinen metsä -osuudesta.  Kuva: Terhi Torikka

Kuukkeli on symbolieläin Hannu Siitosen video- ja valokuvaa sisältävässä näyttelyssä, joka sisältää selkeän haaveen Etelä-Karjalan ensimmäisen kansallispuiston perustamisesta Haarikon alueelle Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan rajamaille.

”Siellä on lähes 30 pienvesistöä, joiden rannoilla ei ole yhtään mökkiä”, Siitonen kertoi.

Metsistä on keskusteltu aina, ja myös ristiriitoja aiheen ympärillä on ollut kauan, muistuttaa tutkimuspäällikkö Reetta Karhunkorva.

Hänen mukaansa suomalainen metsäsuhteisiin liittyvä tutkimus on kansainvälisesti uraa uurtavaa.

Kuhmolaisen puunveistäjä Esko Heikuran teoksessa orava nukkuu pesässään.  Kuva: Terhi Torikka

Äänimaailma on olennainen osa joitakin teoksia. Esimerkiksi Juhana Moisanderin metsään liittyviä uskomuksia ja pyhyyttä kuvaavissa multimediateoksissa on Hanna Rajakankaan luoma äänimaisema.

Museossa pääsee kurkistamaan myös savottakämppään, jossa vallitsee sinne sopiva äänimaailma. Samassa yhteydessä esitellään vanhoja työkaluja.

Moottorisahat syrjäyttivät käsisahat vasta 1960-luvun paikkeilla, mutta ehkä yllättävämpää on, että vielä 1910-luvulla puut katkottiin kirveellä. Sahaan ei vaihdettu mukavuuden, vaan puuhävikin vuoksi, kertoi Saarimaa.

”Jätkät vastustivat sahoihin siirtymistä, koska silloinen metallin laatu oli huonoa”, hän kertoo.

Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta Lustossa ovat metsäyhtiöiden sukupuut, joista pystyy tarkastelemaan, miten nykyiset suuryhtiöt ovat lukuisien fuusioiden myötä muodostuneet.

Luston sujuva uudistaminen on sitoutuneen henkilökunnan sekä aktiivisen hallituksen ansiota. Hallituksen rooli on ollut tärkeä muun muassa varojen keruussa useilta eri tahoilta, kertoo Suomen metsämuseosäätiön hallituksen puheenjohtaja Jorma Saarimaa. Taustalla museon savottakämppä.  Kuva: Terhi Torikka

Kaisu Häkkänen tuo kuvateoksillaan esille lähiluonnon merkityksen. Idea syntyi, kun Häkkänen luki tunnettujen luontokohteiden ruuhkautumisesta. Nykyisin Häkkänen hakee materiaalia mahdollisimman läheltä, paikoista joiden ohi saattaa helposti kävellä kiinnittämättä huomiota.

Maailman tiettävästi ensimmäinen empatiataitelija Enni-Kukka Tuomala on luonut Luston uuteen näyttelyyn suuren puuteoksen, johon voi istua, jota voi hivellä ja jonka alle voi vaikka piiloutua. Siihen kuuluu 36 irrallista palikkaa, jotka herättelevät pohtimaan metsäaiheisia kysymyksiä.

Metsäyhtiöiden sukupuut kuvaavat vuosien varrella tapahtuneita fuusioita.  Kuva: Terhi Torikka

Muutokset on tehty vuonna 1994 valmistuneen museorakennuksen arkkitehtuuria kunnioittaen, olemassa olevia tiloja uudelleen järjestellen. Tavoitteena on ollut lisätä avaruutta ja raikastaa ilmettä, Luston toimitusjohtaja Niina Uronen kertoo.

Korjaustöitä on tehty noin kahden vuoden ajan. Ulkopuolta ei vielä tämän kunnostuksen yhteydessä korjattu, mutta myös sille on tarvetta lähivuosina.

Lusto on ensimmäinen ja ainut Suomen virallinen metsämuseo. Ennen Lustoa olemassa oli yksittäisiä pienempiä museoita, jotka keskittyivät esimerkiksi savottatyöhön.