Sota nostaa sahatavaran ja vanerin hintoja Euroopassa

Kuva: Stiina Hovi

Venäjän hyökkäys Ukrainaan muuttaa puutuotteiden kansainvälisiä kauppavirtoja. Vaikutukset ovat suurimpia Euroopassa, ja niiden todellinen luonne selviää tulevien kuukausien aikana.

Suomessa huolta on herättänyt Venäjän raakapuun ja viilun vientikielto sekä rajalliset mahdollisuudet korvata venäläistä koivupuuta ja haketta. Muualla Euroopassa metsäalan huomio on kiinnittynyt venäläisen sahatavaran ja koivuvanerin poistumiseen markkinoilta.

Maaliskuussa venäläiseltä ja valko­venäläiseltä puulta sekä puutuotteilta vietiin PEFC- ja FSC-sertifikaatit. Lisäksi Euroopan puutavara-asetuksen tulkintaohjeen mukaan puun ja puutuotteiden saattaminen EU:n sisämarkkinoille sotaa käyvistä maista ei olisi ollut sallittua. Tulkinnat eri jäsenvaltioissa vaihtelivat, ja tilanteen selkiyttämiseksi EU kielsi venäläisen puun, puutuotteiden, puumassan, joidenkin paperilaatujen ja kartongin tuonnin osana 9.4. voimaan astunutta viidettä pakotepakettia.

Vanhojen sopimusten osalta tuonnin on loputtava viimeistään 10.7. Valkovenäläisen puun ja puutuotteiden osalta tuontikielto­päätös oli tehty jo aiemmin. Britannia rajoittaa venäläisen ja valkovenäläisen puun ja puutuotteiden tuontia korkeiden tuontitullien ja maan oman puutavara-asetuksen tulkintojen kautta.

Venäjä on Faostatin tilastojen mukaan maailman suurin havusahatavaran ja toiseksi suurin vanerin viejä. Venäjän sahatavaran päävientimarkkina on Kiina, jonne vuonna 2021 vietiin sahatavaraa 16,5 miljoonaa kuutiometriä. EU:hun ja Britanniaan Venäjältä vietiin sahatavaraa 5,4 miljoonaa kuutiometriä.

Venäläisellä sahatavaralla on ollut suuri merkitys Baltian maissa, erityisesti Virossa, kuten myös Saksan, Alankomaiden ja Britannian markkinoilla. Myös Suomeen venäläistä sahatavaraa on tuotu merkittäviä määriä jatkojalostettavaksi.

Ukrainan sodan alun jälkeen sahatavaran hinnat ovat Euroopassa kääntyneet nousuun. Tilanne on ollut päinvastainen kuin Yhdysvalloissa, jossa sahatavaran hinta ja futuurit ovat olleet alkuvuoden hintapiikin jälkeen laskussa viimeisintä korjausliikettä lukuun ottamatta.

Pyrkimykset korvata venäläistä ja valkovenäläistä sahatavaraa on havaittu kysynnän kasvuna suomalaisilla sahoilla.

Venäläisen koivuvanerin merkitys EU:n rakennus-, kuljetusväline- ja huonekaluteollisuuden raaka-aineena on huomattava. EU:n koivuvanerin kokonaiskulutuksesta venäläisen vanerin osuus on ollut noin 40 prosenttia. Suomalaisen koivuvanerin osuus kulutuksesta on ollut toiseksi suurin. EU:ssa koivuvaneria tuotetaan myös Latviassa, Virossa ja Puolassa.

Koivuvanerin hinta Euroopassa on nousussa, ja on selvää, ettei venäläistä koivuvaneria pystytä korvaamaan EU:n omaa tuotantoa lisäämällä. Koivuvaneria ei toisaalta haluta hankkia Kiinastakaan, sillä raaka-aineen alkuperä herättää epäilyjä. Joissain käyttökohteissa koivuvaneria voidaan korvata muilla vanerilaaduilla, mutta aina tämä ei ole mahdollista.

Suomalaisille sahatavaran ja vanerin tuottajille lähiajan kysyntänäkymät ovat myönteiset. Venäläisten tuottajien näkymät sen sijaan ovat synkät. Paluu länsimarkkinoille voi kestää kauan, eikä vaihtoehtoisten markkinoiden löytäminen ole yksinkertaista.

Venäjän kotimarkkinoilla kysyntä sukeltaa, ja vaikka Kiinassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa sertifikaattien puuttuminen ei olisi Euroopan tavoin ongelma, kauppavirtojen uudelleensuuntaaminen vie aikaa. Kiinassa sahatavaran hintataso ei vastaa eurooppalaista hintatasoa, ja suuret kiinalaispankit noudattavat länsimaiden maksuliikennerajoituksia.

Merikonttikuljetusten osalta Venäjä on käytännössä saarrossa. Jo vuosien ajan Venäjän puutuoteteollisuus on investoinut voimakkaasti tuotannon modernisointiin. Nyt koneiden ja niiden varaosien saanti länsimaista on pakotteiden vuoksi loppunut, mikä heikentää Venäjän puutuoteteollisuuden näkymiä tulevina vuosina.

Kirjoittaja on liperiläinen metsäekonomisti ja pienviljelijä.