Rupikonnan pulputus täyttää keväisen lammen ‒ katso kuvista, miten konna kutee

Rupikonnan soidin on vilkkaimmillaan lämpiminä kevätiltoina ja -öinä. Kuva: Juho Rahkonen

Kotini lähellä Nurmijärvellä on vanha sorakuoppa, joka on täyttynyt vedellä. Tämä on osoitus siitä, kuinka ihmisen toiminta voi edistää luonnon monimuotoisuutta: vahingossa syntyneestä lammesta on tullut satojen rupikonnien koti.

Toukokuun tyynenä iltana konnien soinnikas pulputus kuuluu kauas. Lammen pinnassa näkyy väreilyä, ja tarkkaan katsoen voi nähdä mulkosilmien liikkuvan veden päällä kuin krokotiilit suistossa.

Rupikonnien kutu on riemukasta aikaa. Konnat uivat toistensa perässä ja tarttuvat lajikumppaneihin kiinni. Keväthuumassaan konnat tulevat myös vedessä olevan ihmisen luo. Jos otuksen päästää tarttumaan sormiin, voi tuntea, että sillä on pieneksi eläimeksi varsin napakka puristusote.

Rupikonnan soidin on vilkkaimmillaan lämpiminä kevätiltoina ja -öinä. Soitimen vilkkain vaihe kestää yleensä muutamia päiviä, ja sen jälkeen lampi on täynnä usean metrin pituisia kuturihmoja, jotka konna kietoo vesikasveihin.

Rupikonnat uivat toistensa perässä ja tarttuvat lajikumppaneihin kiinni. Kuva: Juho Rahkonen

Rupikonnan helminauhamainen kutu on erinäköistä kuin sammakon kutu, joka lepää hyytelön sisässä. Nuijapäät kuoriutuvat parin-kolmen viikon kuluttua, ja aikuisia konnia niistä kehittyy kesän lopulla.

Maailmassa on yli 4000 sammakkoeläinlajia, joista Suomessa elää viisi: sammakko, viitasammakko, rupikonna, manteri eli vesilisko ja rupimanteri, vanhalta nimeltään rupilisko.

Luonnon kehityshistoriassa sammakkoeläimillä on erityinen paikkansa, sillä niiden mukana elämä siirtyi merestä maalle lähes 400 miljoonaa vuotta sitten.

Elämä siirtyi merestä maalle sammakoiden mukana lähes 400 miljoonaa vuotta sitten. Kuva: Juho Rahkonen

Nykyisetkin sammakkoeläimet liikkuvat ja elävät sujuvasti niin vedenpinnan päällä kuin sen alla. Ne myös lisääntyvät ja niiden munat ja toukat kehittyvät vedessä. Sammakkoeläinten luokan tieteellinen nimi Amphibia viittaa kaksoiselämään.

Rumankaunis rupikonna on Suomen sammakkoeläinten vanhin: terraariossa sen tiedetään eläneen jopa 40-vuotiaaksi. Luonnossa elämä on kuitenkin täynnä vaaroja, joten yleensä konnankin taival tässä ajassa jää muutamaan vuoteen.

Rupikonnan kutu on helminauhamaista. Kuva: Juho Rahkonen

Rupikonna ja muut sammakkoeläimet kertovat myös muun ympäristön tilasta. Maailmanlaajuisesti sammakkoeläimet ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä. Syinä ovat muun muassa ympäristömyrkyt, lampien ja pikkuvesistöjen tuhoutuminen sekä autojen alle jääminen.

Maailmanlaajuisesti sammakkoeläimet ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä. Kuva: Juho Rahkonen

Tätä taustaa vasten olen kiitollinen sille, joka on aikoinaan kaivanut kotini lähelle sorakuopan ja jättänyt sen silleen. Maisemointi ei ole aina hyväksi, vaan luonnossa saa olla särmää.

Rupikonnat kutevat läjissä. Kuva: Juho Rahkonen