Metsien luomukeruualan pirstaloituminen uhka marja-alalle: "Onhan tämä hitonmoinen isku"

Marjatuottaja Polarican thaimaalainen marjanpoimija Chaixa Srisukkho keräsi maanantaina luomumustikkaa haravapoimurilla. Kemijärvellä sijaitseva metsä kuuluu luomukeruualueeseen. Kuva: Pekka Fali

Lapin laajat luomukeruualueet ovat kokeneet tänä vuonna kolauksen. Noin 40 prosenttia Suomen metsistä on kuulunut luomukeruualueeseen, mutta nyt määrä on pudonnut jopa puoleen.

Taustalla on Ruokaviraston viime vuonna luomukeruualueille antama tarkennettu käytännön ohjeistus. Se perustuu EU:n keruualueiden luomusertifiointia ohjaavaan asetukseen.

Muutos on näkynyt ensimmäistä kertaa tänä kesänä, kun metsämarjoja keräävät yritykset ovat kamppailleet pienentyneen luomukeruualan kanssa.

4H:n omistaman, keruualueita selvittävän Youngfourin asiantuntijan Eija Vuorelan mukaan tilanne on erittäin huolestuttava luonnonvara-alan yrittäjille.

"Luomukeruualueiden perustaminen on aloitettu käytännössä alusta. Tuntuu hassulta tehdä samaa työtä uudelleen", 20 vuotta luomukeruualueita selvittänyt Vuorela toteaa.

Aiemmin metsänomistajia sitoutettiin luomusertifioinnin piiriin metsänhoitoyhdistysten kautta.

Nyt yksityisen metsänomistajan tulee ilmoittaa metsänsä oma-aloitteisesti luomukeruualueeksi ja sitoutua noudattamaan ehtoja. Luomukelpoisuuteen vaikuttavista toimenpiteistä, kuten kemiallisesta lannoituksesta, täytyy tehdä aina erillinen ilmoitus.

Ruokaviraston luomujaoston päällikkö Beata Meinander korostaa, että metsien luomusertifioinnin menettelytavan muutos on ollut pitkä ja kinkkinen prosessi.

"Tavalle, jolla muun muassa Lapissa on muutamana vuonna toimittu, ei ole löytynyt perustetta lainsäädännöstä."

Viranomaisen mukaan ongelma on, että luomusertifioinnin piirissä on ollut yksityismaita, joiden omistajiin ei ole oltu yhteydessä.

"Enää ei riitä, että metsänomistaja on tietoinen tai ei vastusta luomusertifiointia vaan hänen täytyy sitoutua henkilökohtaisesti luomun ehtoihin", Meinander taustoittaa.

Hän ymmärtää marjayritysten pettymyksen, mutta peräänkuuluttaa luomun mainetta ja hankintaketjun varmuutta. "Kun marjaa viedään luomuna maailmalle, tulee olla varma siitä, että se myös on luomua."

Valtaosa Suomen metsistä on luomukelpoisia. Etenkin pohjoisessa luomusertifioinnissa kiellettyjä tiettyjä kemiallisia lannoitteita käytetään harvoin.

"Pelkkä oletus ei kuitenkaan riitä. vaan alueiden luomukelpoisuus tulee varmistaa metsänomistajalta", Meinander painottaa.

Lähes kokonaan suomalaisomisteisen Polarica Berry Groupin toimitusjohtaja Jukka Kristo kokee muutoksen hidasteena ja uhkana toiminnalle: "Onhan tämä hitonmoinen isku".

Pääosin pohjoisessa toimivan yrityksen käyttämästä luomukeruualasta on hävinnyt yhteis- ja yksityismetsien myötä merkittävä osa.

Pirstaleinen luomualue vaatii kerääjiltä tarkkuutta, kun tavallista ja luomumustikkaa poimitaan rinnakkain.

"Olimme ensimmäisiä yrityksiä, jotka lähtivät aikoinaan mukaan luomualueiden kartoittamiseen. Tuntuu, että vuosien panostus valuu hukkaan."

Kristo ymmärtää metsänomistajien varovaisuuden. "Moni ei lähde antamaan suostumuksia, jos ei ymmärrä, mistä on kyse."

"Sertifiointi on arka aihe. Moni ajattelee, että se estää metsätalouden, mikä ei pidä paikkaansa", Vuorela jatkaa.

Hän muistuttaa, että jokamiehenoikeudella marjaa kerätään joka tapauksessa, "kuuluipa alue luomuun tai ei".

Tarkkaa hehtaarimäärää luomukeruualueen nykyisestä koosta ei ole vielä tiedossa.

"Teemme vuoden loppuun saakka uusia sitoumuksia. Karkeasti arvioiden ala on tippunut noin puoleen entisestä", Vuorela arvioi.

Polarica poimii vuosittain Suomessa 3–5 miljoonaa kiloa marjoja.

"Viime vuonna mustikasta noin 95 prosenttia oli luomua, tänä vuonna tuskin edes 15", Kristo ennakoi. Syynä ovat hänen mukaansa sekä heikko sato että kutistutut luomukeruualue.

Luonnontuotealan kasvulle luomuraaka-aineen saatavuus on kynnyskysymys. Vientiin menevälle marjalle luomustatus on lähes välttämätön.

Jos metsänomistajia ei saada liittymään luomukeruualueeseen, ovat yritykset pulassa. Se vaikuttaa myös muun muassa Valioon, joka on suurimpia kotimaisen luomumustikan käyttäjiä.

"Metsätalouden tulee tiivistää yhteistyötä luomuasioissa ja etsiä eri toimialojen välisiä ratkaisuja", Vuorela vetoaa.

Keruualan pienenemisen lisäksi ongelmia aiheuttaa metsän luomukelpoisuuden tarkistus.

Se maksaa, vaikka metsänomistaja ei saakaan tuloja muiden poimimista metsämarjoista. Erikoistuotteiden, kuten luonnonyrttien ja kerkkien, kanssa tilanne on toinen.

Pohjoisen laajoilla alueilla yritykset ovat aiemmin maksaneet luomukeruualueiden selvittäjälle. Nyt tilanne on auki.

"Tähän mennessä tulleet uudet luomukeruualueiden ilmoitukset ovat siellä täällä, mikä hankaloittaa teollista marjanpoimintaa", Vuorela sanoo.

"Kukaan ei vielä tiedä, miten käytännön toteutus ja kustannusten jako lähtevät jatkossa rullaamaan."