Itsepetoksen makua: "Hiilineutraaliudella" mainostetut tuotteet ovat nykyajan anekauppaa

On se kyllä hämmästyttävää: nykyään on vaikeaa löytää enää pahvimukia, lentomatkaa, pehmolelua, henkivakuutusta tai puseroa, jonka hintalapussa ei lukisi ”100% hiilineutraali”. Kuulemma jo ensimmäiset nettipornosivustotkin ovat julistautuneet hiilineutraaleiksi.

Osaa se maailma muuttua nopeasti! Vasta kuusi vuotta sitten maailman valtiot sopivat Pariisissa vähentävänsä dramaattisesti hiilidioksidipäästöjään, ja jo nyt lähes kaikki, mitä meille kuluttajille tarjotaan, on hiilineutraalia.

Miten se on mahdollista, kun samalla luvut osoittavat, että globaali päästöjen määrä nousee vuosi vuodelta uusiin ennätyslukemiin. Ja että myös itse hiilen ja muiden fossiilisten energianlähteiden tuotanto kasvaa kasvamistaan, vaikka niistä ollaan äänekkäästi luopumassa niin monessa paikassa?

Taikasana on kompensaatio! Hallitukset eivät ole vielä heränneet sen potentiaaliin, mutta bisnesmaailma on jo täyttä höyryä mukana uudessa anekaupassa.

Hiilineutraaliudella ei suinkaan tarkoiteta sitä, ettei tuotteen tai palvelun valmistamisessa enää syntyisi haitallisia hiiliyhdisteitä. Hiilineutraalisuus tarkoittaa sitä, että kukin konserni maksaa jollekin kompensaatioalan yritykselle rahaa siitä, että se puolestaan sitoo hiiltä jossain muodossa.

Suurin osa konserneista harrastaa kompensaatiota vain siksi, että niiden ei oikeasti tarvitsisi laskea omia hiilidioksidipäästöjään. Eihän tuotantoprosessia voi niin nopeasti uudistaa hiilineutraaliksi, mutta leiman voi jo nyt helposti ja nopeasti ostaa. Ja sen voi myydä kuluttajalle eteenpäin hyvänä omatuntona, tyyliin: ”Joo, toki käytän edelleen valtavasti kertakäyttöastioita, mutta nyt minua ei enää hävetä. Joku muu on sovittanut syntini.”

Ja mikä onkaan paras tapa kompensoida hiilipäästöjä? Istuttaa romanttisesti puu! Jopa Juha Sipilä ehdotti taannoin, että mentäisiin yhdessä nuorten kanssa kesällä istuttamaan kymmenen miljoona puuta.

Kaunis ajatus, mutta lasketaanpa: globaali hiilidioksidipäästöjen määrä on tällä hetkellä noin 30 miljardia tonnia vuodessa. Tieteen mukaan esimerkiksi 80 pyökkiä sitoo siitä tonnin verran pois ilmakehästä. Meidän pitäisi siis istuttaa joka vuosi lähes kaksi ja puoli tuhatta miljardia pyökkiä jonnekin. Sitä paitsi meidän olisi pitänyt aloittaa projekti jo kaksikymmentä vuotta sitten, koska vasta aikuinen pyökki nielaisee kunnolla hiiltä.

Työkseen hiiltä sitovat ovatkin ovelia: he istuttavat yleensä sellaisia puulajeja, jotka kasvavat nopeasti, eukalyptuksia, mäntyjä ja akaasioita. Tällä taas on paikallisesti ikäviä seurauksia, sillä esimerkiksi eukalyptuspuu tarvitsee hyvin paljon vettä ja saattaa imeä lähteet tyhjiksi ja laskea pohjaveden tason rajusti. Niinpä tässä uudessa carbon economy:ssä voi käydä niin, että joltain kolmannen maailman valtion kyläläisiltä loppuu vesi, koska hyveellinen suomalainen yritys kompensoi hiilipäästöjään. Kaaosteoriaa parhaimmillaan.

Ja vaikka lähtisimmekin kaikki istuttamaan puita, toinen kysymys on: kenen maille ne pannaan? Meillähän on jo nyt akuutti pula tilasta. Keneltä takavarikoidaan tontti, minne rakennetaan kaikki ne uudet metsät, joita tarvitsemme voidaksemme jatkaa ja lisääntyä niin kuin tähän asti?

Voi olla, että jossain vaiheessa joudumme sotimaan kompensoidaksemme tämän kaiken naapurin maton alle. Mutta ei hätää – sekin onnistuu pian ympäristöystävällisesti ja ilman hiilijalanjälkeä: Sveitsin puolustusvoimat ilmoittivat hiljattain, että vuoteen 2050 mennessä ne eivät enää ole ainoastaan poliittisesti, vaan myös hiilimielessä neutraaleja.

Psykologiassa kompensaatio-sanalla on huono maku. Ja ihan syystäkin. Kompensaatio tarkoittaa korvausta jostain menetyksestä tai vastapainoa jollekin epäkohdalle. Kompensaatio ei korjaa mitään, ja se seuraa vasta, kun on jo liian myöhäistä. Kun kompensoidaan, menetys on jo tapahtunut ja epäkohta on jo syntynyt. Se on lääke, joka ei paranna tautia, mutta tuudittaa potilasta. Ja ilmastosta puheen ollen, kompensaatio on synonyymi sanalle itsepetos.

Muuten, ennen kuin joku keksii kysyä: tottahan toki myös tämä kolumni on sataprosenttisesti hiilineutraali. Kunniasanalla.

Kirjoittaja on maahanmuuttajaveteraani ja media-alan sekatyömies.