Täplärapu leviää, jokirapu hupenee – tutkija: "Rapuruton torjunta alkaa olla joka kansalaisen asia, jotta jäljellä olevat jokiravut eivät kuolisi ruttoon"

Säkylän Pyhäjärvessä ravun alamitaksi on määritelty 10 senttimetriä. Järvestä nousee täplärapuja. Kuva: Kari Salonen

Luonnonvarakeskuksen tutkijan Esa Erkamon mukaan tänä vuonna on entistäkin ajankohtaisempaa torjua rapuruttoa.

"Täplärapu on levinnyt laajemmalle kuin koskaan, ja samalla jokiravun asema on uhanalainen. Rapuruton torjunta alkaa olla joka kansalaisen asia, jotta jäljellä olevat jokiravut eivät kuolisi ruttoon."

Ravuista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä jokirapua ja täplärapua. Täplärapu kantaa lähes aina rapuruttoa, joka on jokiravulle tappava tauti.

Jokirapu määriteltiin tänä vuonna erittäin uhanalaiseksi.

Jokirapua saa kuitenkin edelleen ravustuskaudella pyytää, sillä lajia ei uhkaa liikakalastus vaan rapurutto, joka on Aphanomyces astaci -leväsienen aiheuttama tauti.

Täplärapua istutettiin 1980-luvun lopulta lähtien Etelä-Suomen suuriin vesistöihin, joista rapurutto oli vienyt jokiravut. Pohjoisamerikkalaista täplärapua pidettiin ratkaisuna rapurutto-ongelmaan. Sen ansiosta suuriin vesiin saatiin taas rapukannat, mutta samalla rutto levisi entistä laajemmalle.

"Täpläravulla on käytännössä aina rutto, ja täplärapuvesissä tauti elää pysyvästi."

Nyt täplärapu on säädetty EU-tasolla vieraslajiksi, eikä sitä saa istuttaa edes sellaisiin vesistöihin, joissa niitä on jo entuudestaan.

Kiellolla on kaksi syytä: vieraslajin leviämisen estäminen ja samalla rapuruton leviämisen estäminen.

Parhaat ja lukuisimmat jokirapuesiintymät ovat Erkamon mukaan Itä-Suomessa, Savossa, Karjalassa ja Kainuussa. Jokirapuja tavataan kohtalaisesti myös Keski-Suomen pienvesissä ja Pohjanmaalla Suomenselän alueella Pohjanlahteen laskevien jokien latvapuroissa.

Lapissa ei täplärapuja ole ja Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuustakin tunnetaan toistaiseksi vain joitakin esiintymiä.