Virolahtelainen luontokuvaaja vangitsi ikimuistoisen tapahtuman: "Rupesin jo miettimään, että toivottavasti kamerasta ei lopu akku"

Tämän kuvan ottamisen jälkeen hirvi päätti tehdä kuvaajansa toiveiden vastaisesti ja siirtyi pellon laidassa olevaan tiheään metsikköön. Kuva: Seppo Rintelä

Virolahtelainen luontokuvausharrastaja Seppo Rintelä kuvasi juuri ennen äitienpäivää harvinaisen tapahtuman, kun hän pääsi todistamaan hirven vasomista.

Rintelä vangitsi tapahtuman kameralleen Virojoen kylän läheisyydessä olevalla pellolla äitienpäivää edeltävänä perjantaina. Tuolloin hän oli tapansa mukaan seuraamassa luonnon tapahtumia kameransa kanssa. Pian häin huomasi pellon kulmalla makuulla olevan hirven.

Rintelä katseli pellolla makailevaa hirveä varsin kauan. Hän päätti hiippailla lähemmäs hirveä, jotta näkisi sen paremmin. Hiippailu kesti kaikkiaan vajaan tunnin verran.

"Sitten huomasinkin, että tässä onkin synnytys käynnissä kohtapuoleen. Hirvi nousi siitä, eikä havainnut minua. Sitten alkoi tapahtua ja sorkkaa tuli näkyviin", mies kertaa ikimuistoisen perjantain tapahtumia.

Hirvi päätti pian tehdä kuvaajansa toiveiden vastaisesti ja siirtyi pellon laidassa olevaan tiheään metsikköön. Rintelä ei siis saanut pettymyksekseen vangittua kameralleen varsinaista h-hetkeä.

"Eihän nyt luonnoneläin koskaan keskellä peltoa käy tekemään", hän muistuttaa.

Lopulta Rintelä päätti jättää hirven rauhaan. Niinpä hän ei nähnyt, saiko hirvi yhden vai useamman vasan.

Aiemmin Rintelä on kuvannut runsaasti esimerkiksi lintuja. Sen sijaan hirven vasomista hän ei ole aiemmin päässyt todistamaan. Valokuvaamista hän on harrastanut jo useamman vuoden ajan.

"Harvinaista herkkua, kun joskus pääsee näkemään, että vasovat. Kyllä se oli hieno hetki nähdä, että sieltä alkaa uutta elämää tulemaan", Rintelä kuvailee.

Hirven onnellinen perhetapahtuma sattui juuri sopivasti lähelle äitienpäivää.

"Ajoitus osui aika nappiin", Rintelä sanoo.

Ennen kuin Rintelä sai vangittua harvinaisen hetken, hän toivoi, ettei tekniikka vain petä ratkaisevalla hetkellä.

"Rupesin jo miettimään, että toivottavasti kamerasta ei lopu akku", hän kertoo.

Kuvaussessio kesti kaikkiaan arviolta noin pari tuntia.

"Kärsivällisyyttähän tuo vaatii. Jotenkin siinä itikat unohtuivat, kun kameran takana oli siinä pellon reunassa", Rintelä kertaa.