Vähätteletkö itseäsi metsänomistajana?

Joululomalla on hyvä hetki käydä katsastamassa metsiään ja suunnitella tulevia töitä. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Kuva: Jarno Mela

MT Metsä|Maanomistus

19.12.202415:30

Kolumni

Mia Jouslehto

Olenko hyvä metsänomistaja? Meitä metsää omistavia suomalaisia on monenlaisia. Toisinaan kuulee itseään vähätteleviä kommentteja sellaisten suusta, jotka asuvat eri paikkakunnalla kuin omat metsät sijaitsevat. Mutta eivät ne täysin poikkeavia ole maallakaan.

Side omiin metsiin syntyy monesti jo lapsuudessa, isien ja äitien perässä sammalmättäillä tai taimikoissa tallustellessa. Osalle kontakti tulee nuoruudessa, osalle vasta aikuisuudessa, kun metsät siirtyvät polvelta seuraavalle omasta halusta tai velvollisuudesta.

Jokaisen metsäsuhde on uniikki. Etämetsänomistajia on Suomessa huomattava määrä. Metsänomistaja 2020 -tutkimuksen mukaan 37 prosenttia metsiä omistavista henkilöistä asui tilan sijaintikunnan ulkopuolella ja samassa kunnassa, muttei tilalla 27 prosenttia.

Valtaosa on siis tavalla tai toisella etämetsänomistajia. Ja luvut kasvavat jatkossakin.

Ei siis ole yhdentekevää, miten kauempana asuvat kokevat metsäsuhteensa. Kun oma metsä näkyy pihkana kämmenissä ja kuluneina työvälineinä, moni kokee olevansa tosi metsämies tai -nainen.

Kokemattomampi saattaa tuntea olonsa epävarmemmaksi. Uskoako tätä vai tuota tutkimusta? Vieläkö metsää uskaltaa hakata ja käyttää hyvällä mielin siitä saatuja rahoja parhaaksi näkemäänsä tarkoitukseen.

Uskaltaako puolustaa oikeuttaan käyttää perintö- tai lahjametsäänsä.

Kyllä uskaltaa. Mikään metsä ei ole sellaisenaan ikuinen, puut kasvavat ja ikääntyvät kuten ihmisetkin. Ilmasto muuttuu, ötökät ja myrskyt tuovat huolta.

Siksikin metsien kunnosta on pidettävä kiinni ja uskallettava myös tehdä toimenpiteitä. Aika monella metsänomistajalla on omia suosikkipaikkoja metsissään, ja niitä mieluustikin vaalii pyhemmin kuin muita.

Vaikka metsä olisi kaukana, kannattaa siellä käydä mahdollisuuksien mukaan katsastamassa tilannetta. Jos omille silmille metsä ei kerro kuulumisiaan, mukaan voi aina ottaa kokeneemman.

Vaikka sen naapurin, joka kummastelee, miksei rajan toisella puolella näy riittävän usein liikettä. Pääasia, että metsässään kuitenkin käy. Vähitellen silmäkin oppii näkemään yhtä ja toista. Vaikkapa kasvunsa päättämässä olevat puut tai ensiharvennusta kaipaavan taimikon.

Fiksu naapurikin voi sopivassa tilanteessa vinkata kauempana asuvalle, jos takametsässä on huomaamatta tapahtumassa jotain toimia vaativaa.

Vaikka yhä useampi asuu nykyisin muualla kuin metsänsä vieressä, nykymetsänomistajista neljä viidestä on selvityksen mukaan asunut lapsuutensa maalla.

Kytky pihkan ja maan tuoksuun on siis ainakin vielä vahva. Seuraavalla sukupolvella suhde on taas pykälän etäisempi. Siksikin apua pitäisi osata kysyä, oppia ja välittää opittu nuoremmille.

Joululoma lähestyy. Silloin voi käydä vaikka termarikaakaolla omien puiden keskellä. Pohtia metsän salakieltä, mitä se kertoo metsä voinnista ja suunnitella tulevia operaatioita. Ohimennen, mutta hyvän metsänomistajan tapaan.