Puukauppatarjousten vertailu on käynyt vuosi vuodelta vaikeammaksi – "Tukkisaannossa jopa 20 prosenttia eroa eri ostajilla"

Metsätalous on tärkeä sivuelinkeino Esa Similän viljatilalla. Kuluvana talvena hän aikoo lannoittaa turvepohjaisia metsäkuvioitaan tuhkalla. Kuva: Johannes Tervo

"Täältä näkee nyt, mitkä puutavaralajit ovat nousussa ja mitkä laskussa", tuumii laihialainen metsänomistaja Esa Similä tutkiessaan MT:n hiljattain avaamaa puun hintojen verkkopalvelua.

Markkinahintojen seurailu on Similälle arkipuuhaa, sillä hän viljelee päätoimenaan mallasohraa, -ruista ja öljykasveja. Viljanviljelijällä hintojen seuranta kuuluu kiinteänä toimenkuvaan, kun jatkuvasti on suunniteltava, mitä pelloilla kannattaa kasvattaa.

Similä on helposti saatavan markkinatiedon lämmin ystävä.

"Markkinatieto edistää sitä, ettei olla yksittäisen tiedon varassa. Jos tilastot kuvaavat oikeita hintoja, niin silloin mennään kohti markkinataloutta."

Puukaupassa ei Similän mielestä ihan vielä eletä markkinataloudessa. Tuoreessa muistissa ovat isojen metsäyhtiöiden puukauppakartellit.

Entä mistä kertoo se, että kuitupuun hinta ei juuri liikahtele, tapahtuipa sellun kysynnässä mitä hyvänsä? Similä muistaa saaneensa ensimmäisessä hankintakaupassaan vuonna 1990 kuusikuidusta 225 markkaa kuutiolta, ja myöhemmin enimmillään 39 euroa kuutiolta. Nyt kuusikuidun hankintahinta on noin 30 eurossa. Kehitys ei ole oikein mairitteleva.

"Toivottavasti hintatietojen saatavuuden parantuessa tilanne muuttuu."

Toisaalta puunmyyjälle on tärkeää, että puun käyttöön investoidaan ja kysyntä pysyy vilkkaana.

"Teollisuus uskaltaa investoida, kun hintakehitys on ollut vakaata", hän pohtii.

"Tälläkin alueella näkyy selvästi, että puunostohalukkuus on lisääntynyt."

Similä ei niele ihan purematta MT:n hintapalvelussakin käytettävää, Luonnonvarakeskuksen toimittamaa ja Metsäteollisuus ry:n jäsenyrityksiltä kerättyä hintatietoa. Se kattaa yli 80 prosenttia puukaupoista, mutta osa muun muassa yksityisten sahojen ostoista puuttuu.

"Tilastollisia keskihintoja ei haluta nostaa, joten puukauppoihin laitetaan lisiä, jotka eivät näy tilastossa", hän epäilee.

Hän toivookin, että metsänhoitoyhdistysten valtakirjakauppojen valtakunnalliset hintatilastot saataisiin mahdollisimman kattaviksi ja julki, jolloin hintakäyriä voitaisiin vertailla. Metsänhoitoyhdistysten ja tuottajajärjestö MTK:n jäsenet pääsevät hakemaan yhdistysten keräämää hintatietoa MTK:n Reppu-palvelusta.

Nykyään kaikenlaisessa asioinnissa korostetaan helppoutta, mutta Similän mielestä puukaupassa tarjousten vertailu on käynyt koko ajan vaikeammaksi.

"Vielä 20 vuotta sitten se ei ollut näin hankalaa. Kehitys on ollut jotenkin ristiriitaista. Isot puunostajat haluavat tehdä suoria kauppasopimuksia metsänomistajien kanssa, mutta hinnoittelun monimutkaisuus on korostanut metsänhoitoyhdistysten tarjoaman asiantuntija-avun merkitystä."

Eri puunostajien erilaiset mittavaatimukset, katkonnan vaihtelu ja tukkiosan saanto tekevät parhaan tarjouksen valinnasta vaativan urakan.

"Ne ratkaisevat enemmän kuin puun yksikköhinta. Tukkisaannossa voi olla jopa 20 prosentin ero eri ostajien välillä."

Omassa metsässään Similä tekee puukauppoja suurin piirtein joka vuosi. Metsäpinta-alaa hänellä on pari sataa hehtaaria.

Lue myös

MT julkaisee puun hinnat verkossa

MT Puun hinta -palveluun