Tällä suurpedolla on suurin puruvoima – tietokirja auttaa ymmärtämään pelättyjä ja ihailtuja petoja

Toukokuussa ilmestynyt tietokirja on 26. Suomen luonnossa -sarjan kirja. Kuva: Terhi Koskela, Otava, koonnut: Aatu Jaakkola

MT Metsä|Kirjallisuus

28.7.202419:00

Arvio

Suvi Jylhänlehto

Suomessa elää neljä kiehtovaa ja tunteita herättävää suurpetolajia: karhu, susi, ahma ja ilves.

Katja Holmala esittelee teoksessaan Suurpedot Suomen luonnossa näiden neljän lajin ominaispiirteet, käyttäytymismallit ja lajien väliset suhteet.

Opas käsittelee uusimman tutkimustiedon kautta lajihistoriaa ja suurpetojen merkitystä luonnossamme. Mielenkiintoista on juuri ihmisten asenteet suurpetoja kohtaan ja kuinka ne kunkin lajin kohdalla vaihtelevat.

Siinä missä karhua pidetään myyttisenä metsän kuninkaana ja ilvestä ylväänä ja etäisenä, susi ja ahma ovat saaneet osakseen paljon vihaa.

Yllättävää on spekulaatio kultasakaalin leviämisestä Suomeen viidenneksi suurpedoksi.

Otavalta on aiemmin ilmestynyt jo 25 Suomen luonnossa -sarjan kirjaa. Edellisten tavoin suurpetokirja on mukavan kompakti, monipuolinen ja visuaalisesti näyttävä kokonaisuus.

Ehdoton vahvuus ovat elintapoja ilmentävät valokuvat.

Karhuemo imettämässä pentujaan kesäisessä metsässä voisi toimia vaikka sisustustauluna. Vastapainoksi saaliskuvat muistuttavat petojen toisesta puolesta.

Pidän siitä, että kunkin suurpedon vuodenkierto on esitetty havainnollisesti ja että petoja on kirjan avulla helppo verrata keskenään.

Internetissä tieto on hajallaan ja lähteet kirjavia, joten tämänkaltaisille yleisteoksille on edelleen paikkansa myös digiajassa.

Yllättävät yksityiskohdat pitävät lukijan kiinni tekstissä.

Minua hämmästytti tieto, että hylkeet kuuluvat koiramaisten petoeläinten alalahkoon ja hyeenat kissamaisiin petoihin.

Koulun biologiantunneilta on etäisesti tuttu asia, että uroskarhu voi syödä pennut, jotta niiden emo tulisi kiimaan ja uros pääsisi parittelemaan sen kanssa. Joissain määrin huojentava lisätieto on, että uroksen omat jälkeläiset sentään ovat tältä turvassa.

Karhu on valikoiva marjastaja, joka tuntee hyvin alueen apajat. Se imettää pentujaan yli vuoden, kun taas susiemo vain 8–10 viikkoa.

Susilaumassa pentuetta aiemmin syntynyt isosisko voi päätyä pentujen lapsenvahdiksi, kun emolla on muita kiireitä.

Ahmalla on suurpedoista suurin puruvoima. Se on tehokas haaskansyöjä, eivätkä jäätyneetkään ruhonosat tuota sille vaikeuksia.

Ilvekselle maistuu niin myyrä kuin metsäkauris, ja sen laajalla ruokalistalla on yli kolmekymmentä muutakin lajia.

Katja Holmala: Suurpedot Suomen luonnossa. 152 sivua. Otava. Kuva: Otava