Säästöpuita jätetään metsiin selvästi vaatimusta enemmän, mutta vesistöjä ympäröivien suojakaistojen noudattamisessa on parantamisen varaa

Suojavyöhyke veden ympärillä pidättää hakkuualueelta valuvia ravinteita sekä kiintoaineita. Ne voivat myös luoda paikallisen mikroilmaston. Kuva: Seppo Samuli

Säästöpuita on yksityismetsissä huomattavasti PEFC-sertifikaatin vaatimusta enemmän: keskimäärin 19 runkoa hehtaarilla. Noin neljä viidennestä säästöpuustosta oli eläviä puita.

Säästöpuuston määrä on kasvanut vuodesta 2015. Luonnonhoidon kannalta arvokkaimpia ovat järeät haavat, raidat ja jalot lehtipuut.

"Säästöpuiden jättämisessä on tapahtunut viime vuosina edistystä, mutta edelleen säästöpuustoksi jätetään usein pieniläpimittaisia havupuita, vaikka hakkuualalla olisi myös näitä järeitä havu- tai lehtipuita, sanoo rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen Suomen metsäkeskuksesta.

Arvioinnissa havaittiin, että vesistöjen ympärille jätettävät suojavyöhykkeet puolestaan olivat usein liian kapeita.

Eniten puutteita oli pienten vesien kuten purojen, norojen ja lähteiden ympärillä. Useissa talousmetsissä hakkuut ulottuivat liian lähelle vettä.

PEFC-sertifikaatti vaatii 5–10 metrin suojavyöhykkeen vesistön ympärille, FSC puolestaan 10–20 metrin vyöhykkeen.

Yhteensä suojakaistoja arvioitiin 16 kilometrin matkalta, josta noin kilometrin osuudella kaista oli liian kapea.

Metsäkeskus arvioi vuosittain, kuinka luontoarvot on huomioitu yksityismetsien hakkuissa. Viime vuonna arviointeja tehtiin yli 1 400 hehtaarilla.

88 prosentissa tarkastelluista metsistä luonnonhoito oli erinomaista tai hyvää. Heikkoa se oli vain kahdella prosentilla alueista.

Metsälain suojaamista erityisen tärkeistä elinympäristöistä lähes kaikki, 96 prosenttia, olivat säilyneet täysin tai lähes ennallaan. Jonkinlaisia muutoksia hakkuut olivat aiheuttaneet kuitenkin 8 prosentissa elinympäristöjä.