Svensk Jakt: Norjalaistutkijan mukaan susikantoja voi hallita vain luodeilla ja ruudilla

Hyvä ravintotilanne mahdollistaa susien reviirin pienenemisen. Kuva: Markku Vuorikari

Svensk Jakt on haastatellut Petter Wabakkenia, joka toimii Inlandin yliopiston apulaisprofessorina Norjassa. Hän on seurannut susikannan kehitystä Skandinaviassa siitä lähtien, kun sudet ilmestyivät Norjan ja Ruotsin rajaseuduille 1970-luvun lopulla. Nykyään pelkästään Örebron läänissä on enemmän susia kuin koko Norjassa yhteensä.

Wabakkenilla on tähän selitys.

”Susi ei ole erämaaeläin, vaan sitä vetävät puoleensa paikat, joissa on runsaasti ruokaa”, hän sanoo.

Viime vuosina susien reviirit ovat levinneet Ruotsissa yhä enemmän. Samalla Örebron lääni ja Pohjois-Vätternin ympäristö ovat tulleet yhä susitiheämmiksi Varsinais-Suomen tapaan.

”Ravinnon saatavuus määrää, missä susi haluaa olla. Alueilla, kuten Askersundin ympäristössä, Länsi-Götanmaalla ja Itä-Götanmaalla, on vahvoja kuusipeura-, saksanhirvi-, villisika- ja jopa hirvipopulaatioita. Siksi susi viihtyy siellä”, Wabakken selittää.

Hyvä ravintotilanne mahdollistaa susien reviirin pienenemisen, mikä puolestaan ​​tarkoittaa, että susitiheys pinta-alayksikköä kohti kasvaa. Reviirin pienintä kokoa Wabakken ei halua spekuloida.

”Tiheämmin asutuissa maakunnissa susien määrä kasvaa huomattavasti, koska susi on käyttäytymisessään hyvin joustava ja voi sopeutua hyvin erilaisiin ympäristöihin”, sanoo Petter Wabakken.

Reviirien pieneneminen voi johtaa susien välisiin konflikteihin.

”Vaikea sanoa, mutta ei ole epäilystäkään siitä, että sudet tappavat toisiaan. Olemme nähneet sen Ruotsissa.”

”Lopulta luodit ja ruuti määräävät, kuinka suureksi susipopulaatio kasvaa, kun se liikkuu etelään”, sanoo Petter Wabakken.

Svensk Jakt: Fler vargar i tätbefolkade områden: ”Kulor och krut som bestämmer hur stor stammen blir”