Luke: Nahkiaiskantojen istuttamista syytä arvioida kriittisesti

Nahkiaisella on leuaton, pyöreä ja imukuppimainen suu. Kuva: Johannes Tervo

Tuore Luonnonvarakeskuksessa (Luke) tehty kirjallisuuskatsaus osoittaa, että nahkiaisen elinkierrossa on edelleen merkittäviä tiedonpuutteita, erityisesti merivaellusvaiheen osalta, mikä vaikeuttaa tehokkaiden hoitotoimien kohdentamista.

Kirjallisuuskatsaus tuo tietoa erityisesti siihen, mistä elinkierron vaiheista tietoa puuttuu eniten ja miten tämä rajoittaa nykyisten hoitokeinojen vaikuttavuutta.

Katsauksen perusteella nykyisiä kannanhoitokeinoja, kuten istutuksia ja siirtoja, on syytä arvioida kriittisesti. Näiden toimenpiteiden tulokset ovat jääneet heikoiksi. Ilman parempaa ymmärrystä nahkiaisen koko elinkierrosta toimenpiteiden teho jää rajalliseksi.

Erityisen tärkeää on tunnistaa kuhunkin jokeen liittyvät elinkierron suurimmat haasteet ja kohdentaa toimenpiteet juuri niihin.

"Jokien voimakas rakentaminen on heikentänyt nahkiaisen elinympäristöjä jo vuosikymmenten ajan, ja saaliit ovat olleet laskussa 1970-luvulta lähtien. Laajamittaisista kannanhoitotoimenpiteistä huolimatta kantoja ei ole saatu palautettua ennalleen", kertoo tutkija Riku Rinnevalli Luken tiedotteessa.

"Lukessa viime vuonna alkaneessa Sateenvarjo IV -hankkeessa on jo koottu hankkeen yritysyhteistyökumppaneiden ja nahkiaisenpyytäjien avulla kattava DNA-näytekokoelma Suomen rannikkojokiin nousevista nahkiaisista Kymijoelta Tornionjoelle. Siitä tuotettavaa koko nahkiaisen genomin laajuista aineistoa voidaan vertailla myös muun Itämeren alueen tuoreisiin nahkiaisaineistoihin", toteaa tutkija Raisa Nikula Lukesta.

Geneettisten tutkimuksien lisäksi hankkeessa selvitetään telemetrian avulla nahkiaisten vaelluskäyttäytymistä sen jälkeen, kun niitä siirretään vaellusesteiden ohi ylemmäs jokeen kutualueille.

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia uutisia sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.