Tuoko lintuinfluenssa kohtuutta vesilintujen ruokintaan?

Vesilintujen ahdinko ei johdu suoranaisesti metsästyksestä vaan esimerkiksi lintukosteikkojen ja vesistöjen rehevöitymisestä. Kuva: Hannu Huttu

Vesilintujen viljaruokinta ehti kasvaa suuriin mittasuhteisiin ennen lintuinfluenssan mukaan tuomaa ruokintakieltosuositusta. Ruokintapaikkoja perustettiin paljon ja pahimmillaan vesistöihin kaadettiin tuhansia kiloja viljaa.

Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan vesilintujen ruokinnassa on tarjoiltu linnuille yhteensä noin kuusi miljoonaa kiloa lisäravintoa vuodessa. Vesilintujen ruokinta ei ole välttämätöntä, linnut pärjäävät vallan mainiosti ilman viljakasoja.

Pahimmilta ruokintapaikoilta ammuttiin lintuja vastuuttomasti. Metsästyskulttuurin ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta tässä kehitys oli huonoa.

Metsästäjäliitto ehätti julkaisemaan ennen lintuinfluenssan roihahtamista vesilintujen ruokintasuositukset, joissa tyydyttiin ohjeistamaan, että vesilintujen ruokintoja pitäisi tehdä maltillisesti.

Liitto suositteli vesilinnuille maltilliseksi metsästyshoukutteluruokinnaksi 1–5 kilogrammaa viljaa tai muuta rehua vuorokaudessa. Määrää perusteltiin hieman erikoisesti liiton jäsenistölleen tekemän kyselyn avulla, ei esimerkiksi tutkimukseen perustuen.

Sorsia voi metsästää muutoinkin kuin ruokinnalta. Onnistuminen ei ole yhtä taattua ja saalismäärät jäävät pienemmiksi, mutta onnistumisen ilo ja luonnosta nauttiminen on sitäkin suurempaa. Ruokinnalta metsästäminen kutistaa myös metsästäjien osaamista, sillä hommassa ei enää vaadita lintujen etsimisen taitoja.

Tällä hetkellä ruokintojen suurin haittapuoli on se, että kokoaa lintuja yhteen, mikä altistaa linnut lintuinfluenssalle.

Voimakkaasti 2000-luvulla vähentyneitä vesilintuja ovat muun muassa punasotka, tukkasotka ja lapasorsa. Taantuneiden lajien joukossa on sekä metsästettäviä että rauhoitettuja lajeja.

Vesilintujen ahdinko ei johdu niinkään metsästyspaineesta vaan elinympäristöjen heikkenemisestä. Tärkein syy on vesistöjen rehevöityminen. Ylirehevöityneet järvet ovat sameita, mikä rajoittaa vesilinnuille tärkeiden uposkasvien ja pohjaeläinten määrää. Monia vesistöjä vaivaa myös umpeenkasvu.

Nyt olisi aika panostaa täysillä pienpetojen pyyntiin ja vesilintujen elinympäristöjen kunnostukseen. Vesistöihin kaadettavan viljan suuri määrä sen sijaan rehevöittää vesistöjä ja heikentää veden laatua entisestään.

Vesilintukannat eivät voi jatkaa laskuaan loputtomiin. Lintukannat hupenevat, ja kohta saattaa tulla päivä, jolloin meillä ei enää ole vesilintuja metsästettävänä.

Kirjoittaja on MT:n erätoimittaja.