Työriidan keskellä oleva Paperiliiton Vanhala muistaa vain yhden kerran, kun neuvottelut ovat meneet ihon alle ja kroppa joutunut koville

Petri Vanhalan mielestä niin vaikeaa solmua ei ole, etteikö sitä neuvottelemalla voisi avata. Kuva: Kari Salonen

Paperiliiton puheenjohtajan Petri Vanhalan viime viikko oli kiireinen. Torstaina oli SAK:n ja STTK:n mielenosoitus Senaatintorilla, torstaina ja perjantaina Paperiliiton lakko. Kalenterissa olivat myös tes-neuvottelut UPM:n ja Stora Enson kanssa.

Hallituksen linja olla neuvottelematta työelämän muutoksista ammattiliittojen kanssa on johtanut pattitilanteeseen. Miten siitä voidaan jatkaa?

”Siitä päästään ulos vain yhteisen neuvottelupöydän kautta. Molempien osapuolten pitää varmaan ottaa askel taaksepäin”, Vanhala sanoo 13 vuoden neuvottelukokemuksella liiton puheenjohtajana.

”Ei ole niin vaikeaa solmua, etteikö sitä neuvottelemalla voisi avata.”

Presidentinvaalien ollessa vielä käynnissä Vanhala ei malta olla puuttumatta presidentin rooliin yhteiskunnallisten kiistojen sovittelijana.

”Olen sitä mieltä, että keskusteluun osallistuminen kuuluu presidentin toimivaltaan. On arvo sinänsä, jos presidentti pystyy auttamaan tilanteessa.”

"Toiselle kierrokselle päätyneet Pekka Haavisto ja Alexander Stubb ovat molemmat mainostaneet hyvää rauhansovittelutaitoaan. Ehkä muutama sana tähänkin kriisiin olisi paikallaan.”

Ainakin ammattiyhdistysväen julkisissa esiintymisissä neuvottelijat vaikuttavat viilipytyiltä.

MT:n jututtama työnantajapuolen neuvottelukumppani luonnehtii Vanhalaa kuuntelevaksi ja sovittelevaksi ihmiseksi, jolta löytyy yhteistyökykyä – toki myös tiukkuutta ja jääräpäisyyttä. Vaatimukset hän osaa perustella.

”Koskaan neuvotteluissa ei saa hermostua, siinä menee mieli ja maltti”, Vanhala sanoo.

Yksi tilanne viime vuosilta on Vanhalallekin ollut ikimuistoisen vaikea: vuoden 2022 lähes neljä kuukautta kestänyt työtaistelu UPM:n kanssa.

”Keskustelut kestivät niin pitkään, että ne uivat ihon alle. Kroppa oli jo kovilla. Mutta aina täytyy muistaa, että seuraavakin sopimus pitää tehdä samojen ihmisten kanssa. Selkävoiton yrittäminen vaarantaisi tulevat vuodet.”

Nytkin Vanhala pohjustaa hänen mukaansa ennen pitkää koittavaa keskusteluyhteyttä sanomalla, ettei työntekijöidenkään ajatus ole, että kaikki kaavaillut uudistukset perutaan.

Vanhala vakituisessa ulkoilumaastossaan, kotinsa lähellä sijaitsevassa metsässä. Kuva: Kari Salonen

Petri Vanhala on ponnistanut liiton johtoon paperitehtaan prässikoneelta, jolla hän aloitti veljensä kanssa 17-vuotiaana.

Nykyisin Kouvolaan kuuluvassa Anjalassa oli luontevaa, että ”kaikki” hakeutuivat töihin Myllykosken tehtaalle.

”Molemmat velipojat, sisko, isä ja äiti ovat olleet paperitehtaalla.”

Aktiivinen vaikuttaminen ja osallistuminen järjestötoimintaan on aina kiinnostanut Vanhalaa. Ehdokkaana hän oli ensimmäisen kerran jo Inkeroisten kouluneuvoston vaaleissa.

”Nuorena poikana kuuluin Anjalan vapaapalokuntaan. Ay-toimintaan liittyminen kävi luonnostaan, kun tulin tehtaalle. Kotona opetettiin lähimmäisen auttamisen merkitys. Halusin tehdä töitä toisten eteen.”

Politiikkaan Vanhala osallistui Anjalankosken kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa. Niihin aikoihin hänelle tuli tunne, että laajemmalle tiedolle yhteiskunnasta olisi käyttöä.

Hän haki Tampereen yliopistoon ja pääsi aloittamaan opiskelut vuonna 1991. Valmistuttuaan hallintonotaariksi hän pääsi töihin Uudenmaan verovirastoon.

Vuonna 2002 Vanhalalle ehdotettiin hakemista Paperiliiton talouspäälliköksi, ja sen paikan hän sai.

Vuonna 1906 perustettu 30 000 jäsenen Paperiliitto on Suomessa vahva edunvaloja.

”On hienoa olla tässä työssä. Metsäteollisuus on niin iso osa suomalaista hyvinvointia.”

Vanhala on joutunut todistamaan myös graafisen paperin tarpeen dramaattisen vähenemisen sähköistyneen tiedonvälityksen myötä. Samaan aikaan pakkaaminen on kuitenkin rajusti lisääntynyt ja sitä myötä kartongin kysyntä. Maailma huutaa myös sellua.

”Vaikka paperintuotanto laskee, metsäteollisuus tekee historiansa suurimmat investoinnit esimerkiksi Kemiin, Ouluun ja Äänekoskelle. Raaka-aineesta on tullut pulaa.”

Metsäteollisuuden kehitystä ei ole vain ylistetty, vaan se on joutunut ennennäkemättömän kritiikin kohteeksi – niin Suomessa kuin Euroopassa. Mikä on mennyt pieleen, kun metsäteollisuuden uusia mahdollisuuksia ei ymmärretä?

”Suomessa jokaisella on metsästä vahva mielipide. Ja on hyvä, että metsä kiinnostaa. Mutta keskustelu polarisoituu vahvasti talousmetsä vastaan muu metsänkäyttö.”

”Näkemyksiä pitäisi pystyä yhteensovittamaan. Toisille luonto on sellaisenaan arvokas. Toisaalta unohdetaan se, että metsä on jonkun omaisuutta. Keskustelu pitäisi saada yhteiselle alustalle eikä se ole ihan helppoa.”

Vanhalan mielestä suomalaisten pitäisi löytää metsän yhteiset arvot, varsinkin kun uusi taisto on edessä Brysselissä.

”Siellä törmätään hassuihin kysymyksiin puistometsistä, ja siitä miten metsä riittää. Siellä ei nähdä, mitä metsä merkitsee – kuten metsäteollisuuden tuottamia verotuloja.

”Kun kotimaasta lähtee maan hallituksen viesti EU:n tasolle, sen takana pitäisi seisoa kaikkien suomalaisten.”

Vanhala ei omista metsää, mutta lämmittää puulla niin kotona kuin mökillä. Kuva: Kari Salonen

Vanhala katsoo metsiä myös metsänomistajan näkökulmasta. Tosin metsät eivät ole hänen, vaan ammattiliittojen. Paperiliitolla on metsää 1 500 hehtaaria ja Teollisuusliitolla 2 000. Niiden hoito on uskottu kahdelle metsäyhtiölle.

Henkilökohtaisesti metsä on ammattiliiton johtajalle virkistyksen ja turvan paikka. Kotiaan ja mökkiään hän lämmittää puulla.

Metsään Vanhalalle tuoreen suhteen on tuonut tammikuussa alkanut Metsämiesten säätiön puheenjohtajuus.

”Se on hieno säätiö, joka jakaa vuosittain puolitoista miljoonaa euroa stipendeinä metsäopiskelijoille ja -tutkijoille. Se toimii myös kaivattuna keskustelualustana.”